Tarina

Nimetön juttu..

Huopalahden asema oli kesällä 1945 sodan jäljiltä. En kuitenkaan tiennyt asiaa, koska synnyin Naistenklinikalla vasta heinäkuun lopulla. Sain myöhemmin tietää, että asema kuului Vantaan puolelle, eikä Helsinkiin. Perheemme asui pienessä punaisessa pihamökissä, jonka ikkunapielet olivat valkoiset. Sisäänkulku oli keittiön ovesta, jonne veivät melko korkeat betoniportaat. Mökissä ei ollut sähköä ja vedet piti hakea jonkin matkan päässä olevasta palopostista. Sillä hetkellä perheeseemme kuuluivat isä, äiti, Flora ja minä sekä lukuisat rotat, jotka majailivat lähistöllä. Pihalla oli käymälä, joka toimi myös naapureiden ja meidän yhteisten biojätteiden kaatopaikkana. Mielipuuhaani oli maata käymälän tiskillä ja katsella, kun rotat söivät appelsiininkuoria ja muita tähteitä. Tirkistelin rottien liikkeitä myös talon sokkelissa sijaitsevassa puuliiterissä. Sinne näki pienestä likaisesta ikkunaruudusta, mikä oli lian lisäksi hämähäkinseittien peitossa. Ranskalainen kummitätini Nicolette oli lähettänyt vaaleansiniset, puiset nukenvaunut, jonka puisen kuomun molemmin puolin oli vaaleanpunaiset kukkakiehkurat. Samassa lähetyksessä sain oikean vauvan kokoisen nuken, jolla oli musta

t hiukset ja siniset silmät. Pää oli tehty jostain kovasta aineesta ja se oli kiinnitetty vartaloon, joka oli vaaleata kangasta täytteenään ilmeisesti jotain kuitua. Kädet ja jalat olivat myös samaa kovaa ainetta, kuin pää. Nukella oli vaaleankeltainen leninki ja valkoiset sukat. Sen nimeksi laitettiin Netta. Nimi ääntyi melkein kummitädin nimen mukaan. Irene ja Otto naapurista sekä Flora ulkoilutimme Nettaa vuoron perään. Ottoa ja Ireneä en kuitenkaan ollut nähnyt nyt muutamaan päivään. Tämä saattaa johtua siitä, että he pelästyivät nähdessään isän kuristavan äitiä kurkusta keittiön rappusilla heidän keskinäisten riitojensa päätteeksi. Kuristamisen seurauksena äiti lyyhistyi portaille. Otto ja Irene pelästyivät näkyä ja juoksivat kotiinsa. Meillä oli aika iso piha, jossa kasvoi muutamia lehtipuita. Nurmikko oli kaunis ja sen reunassa kulki hiekkatie. Hiekkatiellä oli koko ajan ihmisiä joko menossa juna-asemalle taikka tulossa sieltä. Höyryjunat tavaravaunuineen pitivät melkoista meteliä kolkutellessaan raiteilla ja päästäen höyryä sihisten sekä pillien huutaessa toisinaan kimakasti. Iltapäivällä äiti huusi meitä tulemaan sisälle välipalalle. Saimme hilloleipää ja vähän maitoa. Sitten Flora meni päiväunille ja minä aloin koota korkeaa savupiippua hellapuista lähelle eteisen ovea, etten olisi ollut äidin tiellä, kun hän puuhaili keittiössä. Hän keitti hellalla kahvin korviketta pitäen kiinni patalapulla kahvipannun sangasta odottaen veden kuumenemista kiehumispisteeseen. Veden kohinan hiljentyessä kiehumaan, nosti äiti pannun hellan kulmalle. Rakennelmani kaatui monta kertaa mutta kokosin sen taas pystyyn. Toinen puuhani oli koota tulitikuista mahdollisimman korkea keko. Huomasin vähän myöhemmin, että äiti oli kattanut pöytään kahvikupit ja pullaa. Meille oli ilmeisesti tulossa vieraita. Flora oli herännyt päiväunilta ja seisoi keskellä keittiön lattiaa imien kahta etusormea, joiden välissä oli harsoriepu. Äkkiä hän juoksi halkorakennelmaani kohden ja tönäisi sen nurin. Äiti sanoi samassa, että meille on kohta tulossa terveyssisar vierailulle. Aloimme yhdessä koota pilkkeitä takaisin puulatikkoon. Hetken päästä kuului eteisestä askeleita ja kevyt koputus keittiön oveen. Terveyssisaren yrittäessä työntää ovea auki, juuttui se puihin. - Hetkinen vain, kokoamme puut pois oven edestä niin pääset sisälle, sanoi äiti sisarelle. Äiti laittoi kaulansa suojaksi liinan ja vetäisi ovesta niin, että siitä mahtui kulkemaan. Terveyssisar oli melko kookas ja vaaleampi, kuin äiti, joka taas oli lyhyempi ja hentorakenteisempi raskaudestaan huolimatta. Äidillä oli vaaleanruskeat hiukset ja sinihrmaat silmät. Terveyssisar jututti minua ja Floraa. Hän tiedusteli vointejamme ja kuulumisia. Kerroin, että olemme lähiaikoina muuttamassa maalle, missä isä on saanut talon melkein valmiiksi. - Hän tekee rakennusta Sipoossa osa-aikaisesti tehtaassa olevan päivätyönsä lisäksi. Tehtaalta hän useimmiten pyöräilee maalle, jonne on kolmisenkymmentä kilometriä, selvitti äiti. - Näemme häntä toisinaan vain viikonloppuisin, jolloin hän käy pikaisesti kotona. Käymme silloin tällöin uudisrakennuksella, jossa pesen hänen vaatteitaan ja laitan ruokaa sekä autan muutenkin, jatkoi äiti. - Sittenhän on hyvä, että lapsilla tulee olemaan iso piha, missä leikkiä, sanoi terveyssisar keskustelun lomassa. Äiti ja sisar jatkoivat keskustelua ja he ottivat kahvikupit ja siirtyivät  olohuoneen puolelle. Lapsille oli katettu maitoa ja pullaa keittiön pöydälle. Ensi töikseen Flora kaatoi maitomukin ja pyyhkiessäni pöytää hän murensi pullan lattialle. Taisi siitä mennä muutama murunen hänen suuhunsakin. Kaadoin seuraavaksi hänelle vain vähän maitoa mukin pohjalle ja mursin pienen palan pullaa. Annoin sitä murusen kerallaan hänelle ja pidin mukista kiinni, kun hän siemaisi vähän maitoa. Olohuoneesta kuului matalaäänistä keskustelua, jossa kuului enimmäkseen sisaren ääni. Äiti vastaili harvakseltaan. Sitten sisar tuli keittiöön ilme tuimana ja äiti perässään. Äidin kaulalla oleva liina sen verran luisunut, että kirjavista mustelmista oli vähän näkyvissä. Sisar hyvästeli lyhyesti ja lähti ulos. Äiti katseli ajatuksissaan ikkunasta hänen menoaan pyörälleen. Lopulta äiti ikäänkuin ryhdistäytyi ja ilmoitti, että nyt pitäisi lähteä käymään kaupassa. Lähistöllä oli siirtomaatavaraliike, jossa tuoksuivat mausteet ja monet muut aineet. Pidin kaupasta, en vain sen eksoottisten tuoksujen takia vaan, koska siellä tapasi erilaisia ihmisiä ja kuuli viimeisimmät lähipiirin jutut. Tällä kertaa en kuitenkaan mennyt kauppaan sisälle, koska näin pihapuuhun sidotun susikoiran. - Älä vain mene kovin lähelle, varoitti äiti. - Se saattaa olla arvaamaton, lisäsi hän vielä. Katselin koiraa tarkasti. Sillä oli ystävälliset silmät ja kiiltävä turkki. Koira nousi seisomaan ja heilautti häntäänsä. Sitten koira istuutui ja katseli minua läähättäen. Astuin askeleen lähemmäksi. Ojensin kämmenselkäni sille kaukaa ja se nuuskaisi sitä. Sitten astuin jälleen askeleen lähemmäksi ja nyt se yltäisi jo nuuskaisemaan kättäni. Olin juuri ojentamassa sitä, kun omistaja tuli paikalle. - Noin pienten tyttöjen ei pitäisi mennä lähelle vieraita koiria, sanoi nuori mies katsellen minua ystävällisillä silmillä kuten koiransakin. - Minusta se vaikutti kiltiltä, sanoin. - Niin se onkin, sanoi mies ja jatkoi, että Reeta on pommikoira, joka etsii piilotettuja räjähteitä poliisien ja sotilaiden apuna. Mies irrotti koiran puusta ja he lähtivät kävelemään poispäin. Koira ravasi isäntänsä vieressä katsellen tätä häntäänsä iloisesti heilutellen. Menisinkö kauppaan vai kiipeäisinkö tuolle kivelle, aprikoin. Kiipeäminen tuntui houkuttelevammalta. Kiersin kiveä ja etsin sopivaa kohtaa kiivetä sille. Kiven takaa löytyikin kolo mutta se oli sammaleen ja jonkin heinäkasvin peitossa. Löysin sopivan tikun ja aloin kaapia koloa puhtaaksi. - Missä olet Rosa? huuteli äiti tultuaan kaupasta. - Täällä kiven takana, vastasin. - Lähdetään jo menemään kotiinpäin, sanoi äiti. Hän kertoi, että oli kuulut kaupassa Kellerien muuttavan takaisin Saksaan muutaman päivän kuluessa ja taloon tulisi asumaan suomalainen pankinjohtaja perheineen. Mietin, että siksi Ottoa ja Ireneä ei ole näkynyt muutamaan päivään, koska olivat muuttamassa pois. Outo tunne hulmahti ylitseni miettiessäni tulevia muutoksia lyhyen ajan sisällä. Vauvan tuloa perheeseemme, muuttoamme maalle, parhaimpien ystävieni Oton ja Irenen lähtemistä pois. Kotiin tultuamme äiti valmisti päivällistä, johon kuului keitettyjä perunoita joita saimme paistettujen silakoiden kanssa ja jotka olivat lionneet yön etikkavedessä. Ruokailun jälkeen menimme Floran kanssa olohuoneeseen leikkimään ja äiti jäi tekemään ilta-askreitaan. Hän siirsi veskattilan keskemmälle liettä ja alkoi pestä vaatteita, jotka olivat olleet metalliämpärissä likoamassa. Kun hän  oli saanut vaattet huuhdeltua toisessa ämpärissä ripusti hän ne kuivumaan hellan yläpuoella olevalle paksulle narulle. Koska vaatteita oli vain muutama, hän ei vienyt niitä ulos kuivumaan. Kesällä äiti vei valkopyykin melkein jokaisella pesukerralla ulos takapihalle kuivumaan. Hella sihisi vesipisaroiden tippuessa vaateista sille. Äiti lähti viemään likavedet käymälään, jossa hän kaatoi ne jätteiden päälle. Istuin Floran kanssa lattialla ja heittelin paperipalloja metallikuppiin ja se oli voittaja, joka sai kuppiin eniten palloja. Asetuimme myöhemmin makamaan lattialle ja aloimme piirtää käärepaperille. Flora käytti paljon väriä tehdessään liiduilla ympyröiden tapaisia ja muita ulottuvuuksia. Itse pidin lyijykynällä piirtämisestä ja hahmottelin paperille ihmisiä ja eläimiä. Floraa alkoi jonkin ajan kuluttua kiukuttaa ja hän veti raskaalla kädellä viivoja ristiin rastiin paperille. Äiti kutsui meitä iltapalalle ja saimme leipää ja maitoa sekä kauravelliä. Söin kaikkea hyvällä ruokahalulla. Flora vain näykki ruokia ja kiukutteli. Sitten oli iltapesun vuoro, jolloin saippuoin ja pesin kasvoni ja käsivarteni pesuvadissa. Sen jälkeen pyyhin pesulapulla vartaloani.Kuivasin aina välillä itseäni pyyhkeeseen. Lopuksi pesin jalat pesuvadissa ja istuin tuolilla heiluttelemassa niitä, että ne kuivuisivat. Minusta tämä vaihe illassa oli mukavin, kun valmistauduin nukkumaan. Äiti oli saanut Floran jo valmiiksi ja oli nukuttamassa häntä lukemalla satukirjaa. Flora oli nukahtanut, kun kömmin laverilleni. Äiti silitti hiuksiani ja veti peiton päälleni sekä toivotti hyvää yötä. Sitten hän lähti askareilleen keittiöön. Jonkin ajan kuluttua keitiöstä kuului vienoa hyräilyä, kun äiti lakaisi lattiaa taikka tiskasi illan tiskejä. Hänellä oli miellyttävän pehmeä sopraano ja hän hyräili mielellään hengellisiä lauluja. "Kellot kaikuu, kellot temppelin. Nyt on Herran pyhä päivä, päivä parahin.." muistelin tämän laulun sanoja. Unen ja valveillaolon välimailla kuvittelin, että laulua laulaa suuri enkelikuoro lasten äänillä. Lasten laulukuoroja olin nähnyt kirkoissa, joissa isällä ja äidillä oli ollut aikaa käydä jouluisin ja pääsiäispyhinä. Kaukaa taustalta kuului junapyörien kolke raiteilla ja toisinaan niiden kimakkaa pillien vihellystä hiljaisessa yössä. Yöllä heräsin vessahätään ja kävin keittiössä potalla. Tarpeet tehtyäni laitoin potan päälle paperin ja työnsin sen pesukaapiin. Pesin käteni pesuvadissa, jossa oli saippuavettä sitä varten. Kädet pyyhittyäni join vähän vettä, jota otin kauhalla ämpäristä. Öljylampun valo oli käännetty ihan pienelle ja keittiön ikunan eteen oli laskettu melkein alas asti musta rullaverho. Menin takaisin vuoteeseen ja nukahdin uudelleen melkein heti. Näin unta, että isä käveli kädet levällään puhelinlagoilla. Isällä oli valkoinen paita auki rinnuksista,  musta rusetti roikkui huolimattomasti kaulassa ja tumman puvun pikkutakki oli auki ja levällään. Hänellä oli tummat, suorat housut ja mustat kiiltonahkakengät. Ihmettelin kovasti hänen käytöstään ja asuaan, koska hän oli sellaisessa asussa ainoastaan suurten perhetapahtumien yhteydessä. Hänen käytöksensä oli myös useimmiten silloin huolettoman nuorekas. Aamupuuron aikana äiti ilmoitti, että tänään mentäisiin Ruskeasuon kuopille mattojen pesuun. Hän oli alkanut laittaa jo eäitä koriin. Hän kaatoi tyhjään viinapulloon kahvinkorviketta ja laittoi sekaan pari sokeripalaa sekä lorauksen maitoa. Sitten hän teki muutaman voileivän ja laittoi niille loput etikassa lionneet silakat. Toiseen viinapulloon hän kaatoi raikasta vettä ja Floralle laitettiin tuttipulloon vähän maitoa. Pieni pärekorini otettiin mukaan, johon saisin ajankulukseni poimia marjoja. Lopuksi hän kasasi pikkumatot makuuhuoneesta, olohuoneesta, keittiöstä ja eteisetä sekä vei ne ulos rattaisiin. - Pestään keittiön isomatto myös, sanoin. - Se on tehty paperinarusta ja ei kestä pesemistä, vastasi äiti. - Jätämme sen tänne, kun muutamme. Retkitavaroiden ollessa valmiit alkoi äiti pukea Floraa. Hän kampasi tämän hiukset, jotka olivat luononkiharat, lyhyet ja helposti asettuvat. Floralla oli tummanruskeat silmät ja hento vartalo. Puin päälleni paitaliivin, alushousut, raidallisen mekon ja vaaleansinisen essun. Lopuksi vedin pitkät pumpulisukat jalkaani. Kiinnitin ne harmaalla sukkanauhalla, joka oli rei'itetty. Toisen pään kiinnitin paitaliivini sivussa olevaan nappiin ja toisen pään sukan yläosassa olevaan nappiin. Äiti letitti tummanruskean, piikkisuoran ja aina takussa olevat hiukseni. Hän laittoi ne kahdelle tiukalle letille, koska ne eivät muuten pysyneet poissa silmiltä ja suusta. Minulla oli vihertävänruskeat silmät ja olin melko tukeva vartaloltani. Minulla oli myös aina vaikeuksia istua paikallani, äidin laittaessa hiuksiani. Lopuksi puimme villatakit päällemme ja saappaat jalkaan ja olimme valmiita lähtemään. Äiti sääteli vielä hellan peltejä ja laittoi hellaan suuren, nihkeän puun kytemään ja laittoi sitten suuluukut kiinni. Aamusumu oli hälvenemässä ja ilma oli raikkaanviileä. Aurinko oli myös nousemassa ja alkoi lämmittää mukavasti siellä mihin säteet osuivat. Päästyämme lähemmäs suoalueita, kuului polun molemmin puolin silloin tällöin heinsirkkojen siritystä. Suopursujen ja rahkasammleen tuoksu leijaili aamuraikkaassa ilmassa. Niittyvillamättäitä oli siellä täällä ja niiden villa loisti auringossa. Kääntyessämme kuopille vievälle polulle oli se katettu pitkospuilla. Puut olivat märät ja niljakkaat. Piti kävellä kieli keskellä suuta, ettei liukunut sivulle ja kaatunut suohon, joka oli märkä ja upottava. Perillä kuopalla äiti levitti joitakin lautoja alustaksi, jotka olivat olleet kanervikossa kuivumassa. Floralle annettiin tuttipullo ja minä otin korini. Aloin katsella kanervikkoon, jos näkyisi juolukoita, joista pidin. Sitten piti olla vielä kohta, joka ei olisi kovin upottava. Löysinkin sellaisen ja näin siitä hyvin äidin ja Floran. Äiti oli saanut alustansa valmiiksi ja nyt hän huuhteli maton kerrallaan kuopassa, jotta ne kostuisivat pesuvalmiiksi. Sitten hän pinosi ne odottamaan pesuvuoroa. sen jälkeen hän sitoi hameen haarojen välistä solmulle ja laskeutui polvilleen saippuoimaan ja pesemään juuriharjalla mattoa. Sain vähän marjoja korin pohjalle ja vein Floralle niitä maisteltavaksi. Hän otti yhden, maistoi ja irvisti. Hänelle kelpasi kuitenkin vielä muutama marja lisään, ennen kuin työnsi korin pois luotaan. Lähdin keräämään vielä marjoja varoen koko ajan astumasta liian pehmeälle kohdalle suossa. Joitakin lakkoja oli vielä kesän jäljiltä jäljellä ja ne maistuivat jo vähän happamilta. Variksenmarjat olivat makeita ja hyviä, joita löytyi myös aika paljon. Minusta aika kului nopeasti ja äiti kutsui minua jo syömään. Hän oli saanut kaikki matot pestyksi ja ne oli levitetty kanervikkoon valumaan. Flora oli nostettu pois kärryistä ja hän oli menossa suolle koko ajan. Äiti oli sitonut hänen ympärilleen alushameensa vyöksi ja piti siitä kiinni. Otin voileivän ja aloin mutustella sitä hyvällä ruokahalulla, vaikka olin jo syönyt melko lailla marjoja. Äiti jutteli siitä, että huomenna voitaisiin käydä Sipoon rakennuksella tervehtimässä isää, jos hän ei tule tänään kotiin. Ajattelin lautakasoja ja rakennustarvikkeita pitkin pihaa sekä kaksi melko syvää vesikuoppaa. Minun piti koko ajan vahtia Flooraa, ettei hän mennyt niihin tai kompastunut rakennustarvikkeisiin. Florallakin oli melko hyvä ruokahalu, ilmeisesti ulkoilmasta johtuen. Ruokailuhetken jälkeen äiti pakkasi matot rattaiden alaosaan ja ripusti ruokakorin raittaissa olevaan koukkuun. Sitten hän kokosi pesupaikan laudat takaisin kanervikkoon kuivumaan. Sen jälkeen aloitimme hitaan ja varovaisen paluun pitkospuita pitkin kotiin vievälle hiekkatielle. Kotiin päästyämme äiti laittoi matot valumaan takapihalle olevalle tuuletustangolle. Myöhemmin hän laittaisi ne porstuaan kuivumaan. Flora ja minä jäimme vielä ulos leikkimään. Pihalle oli tuotu pieni hiekkakasa, jossa oli leikkien jäljiltä joitakin metallimukeja ja kauha. Flora piti hiekkakasalla leikkimisestä mutta minua se ei oikein huvittanut. En uskaltanut mennä pitemmällekään, koska minun oli määrä vahtia Floraa. Istahdin nurmikolle ja aloin nyhtää sitä. Katselin hiekkatielle, jossa tuli ja meni erilaisia ihmisiä. Minulla oli vähän ikävä Ottoa ja Ireneä, koska he olivat olleet jokapäiväisiä leikkitovereita. Uusilla naapueilla oli Ulla -niminen tytär, joka oli jo 13 vuotias, joten hänestä ei ollut enää leikkimään. Päivän kallistuessa iltäpäivätunneille huuteli äiti meitä sisälle syömään. Hän oli laittanut mykykeittoa, jossa tuoksuivat juurekset ja ruohosipuli. Minusta äiti laittoi hyvää ja maukasta ruokaa. Jälkiruokana meillä oli kupeissa pomimiani marjoja, johon oli ripoteltu vähän sokeria päälle. Flora kiukutteli tavanomaisesti ja söi tuskin mitään minuun verrattuna. Äiti laittoikin Floran pian päiväunille ja jäi hyräilemään tälle tuutulaulua. Ruokailun jälkeen lähdin takaisn ulos ja otin nukenvaunut sekä Nette-nuken ja muita leikkitavaroita mukaan. Takapihalla oli suuri kuusi, jonka alla leikin usein kauppaa. Laitoin kahden kiven väliin laudan ja kokosin sille kviä, jotka olivat leipää, pienemmät kivet olivat makeisia. Sitten hain vähän hiekkaa mukiin, joka oli sokeria. Neulaset ja risunpätkät olivat mausteita ja pudonneet lehdet rahaa. Erilaiset kävyt olivat kakkuja. Olin itse vuorotellen asiakas ja kauppias. Hyörin niin leikin touhussa, etten huomannut sitä, että minua tarkkailtiin. Naapurin Ulla oli tullut katsomaan touhujani. Häntä hymyilytti leikkini ja sanoi voivansa olla asiakas. Hän kokosi muutaman lehden maasta ja kysyi mitä myytävää minulla oli. Läheltä katsottuna Ulla oli kaunis tyttö, siniset silmät ja mustat lyhyet hiukset, jotka kihartuivat hiukan. Hän oli kylläkin melko hoikka, jota vielä korosti sininen silkkileninki,  jonka vyötäröllä vaaleanpunainen koristeellinen nahkavyö. Kun kysyin, että mitä hän tekee päivisin, kertoi hän olevansa jo keskikoulussa. - Millaista koulussa on? tiedustelin. - Siellä opiskellaan laskentoa, historiaa, luonnontiedettä, englantia, ruotsia ja muita aineita, vastasi Ulla. - Eihän ruotsia tarvitse opiskella, vastasin ihmeissäni, sillä isä puhui sitä hyvin ilman opiskelua. - Hänellä on ollut sitä äidinkielenä, siloin sitä ei tarvitse opiskella, Ulla sanoi. Ullan vanhemmat osasivat myös ruotsia mutta he olivat opiskelleet sitä koulussa, kuten hän nyt. Ullan kanssa oli mukava jutella, koska hän tiesi paljon asioista. Istuimme juttelemaan. Hän istahti laudalle, joka oli minulla myyntitiskinä ja itse istuuduin nurmikolle. Aloimme keskustella sodasta ja koska en tiennyt siitä mitään aloin kysellä häneltä kokemuksia. Ulla kertoi, että hänen isänsä oli ollut upseerina johtamassa sotatoimia Karjalan kannaksella ja hän oli haavoittunut lievästi sodissa. Hän kertoi niistä ajoista kaikkia kauheuksia, mitä oli vanhemmilta kuullut sekä kokenut itse, mutta koska olin nuori ja ajatukseni lennähtivät joskus muihin asioihin, en muista keskustelusta paljoakaan. Sen muistan, että hän oli hyvin eloisa ja nautti kertomisesta. Välillä hänen siniset silmänsä olivat melkein kyynelissä ja toisinaan ne leiskuivat vihasta tummina kertomusten aikana. Kun hän kertoi, että hänen ystävistään monet menivät äitiensä kanssa sotaa pakoon Ruotsiin, niin ymmärsin häntä, koska kysymys oli ystävistä. Ulla kertoi myös, että Ruotsiin meni joukoittain lapsia ilman omaisiaan. Kuuntelin aika kauan häntä, mutta sitten alkoi takapuoltani  jomotaa jatkuva istuminen. Pomppasin pystyyn ja sanoin, että leikitään natskua. - Tehdään niin, sanoi Ulla ja kosketti minua. - Olet natsku, sanoi hän. Lähdimme juoksemaan ja huomasin, että pyylevänä minulla oli kova tekeminen, että sain hänet kiinni. Luulen myös, että hän tahallaan hidasteli juostessaan pakoon. Äkkiä hän huomasi Neten vaunut kuusen alla. - Onpas nätit vaunut, sanoi Ulla. - Sain ne ranskalaiselta kummitädiltäni, kerroin. - Mitäs täällä on? - Noin nätti nukke. - Mikä sen nimi on? tiedusteli Ulla. - Netta sanoin. - Kummini nimi on Nocolette ja mielestäni nukella pitää olla vähän samanlainen nimi. - Oikein kauniisti ajateltu, kehui Ulla. - Rosa missä olet? äiti huuteli. - Nyt pitäisi tulla jo sisälle. Alkaa olla ilta, jatkoi hän. Menimme yhdessä Ullan kanssa äidin luokse. Kummatkin katselivat toisiaan. Sitten äiti ojensi kätensä Ullalle ja toivotti hänet tervetulleeksi pihapiiriimme. Ulla ojensi kätensä ja tervehti äitiäni niiaten. Ulla lähti sitten kotiaan kohden ja minä juoksin raput ylös ja eteisen kautta keittiöön. Siellä odotti kaakaokuppi ja itse leivotusta leivästä vielä lämmin leipäpala. - Kylläpä oli hyvin kasvatettu tyttö, kehui äiti Ullaa. Äiti toi tullessaan nukenvaunut ja joitakin mattoja sisälle. Hän haki vielä loput matot ja levitti ne kaikki porstuaan kuivumaan. - Juteltiin aika paljon sota-asioista, kerroin. - Niin, hän on jo siinä iässä, että muistaa asioita, vastasi äiti. - Tänään lähdemme aikaisin nukkumaan, koska huomenna matkustamme Sipooseen, sanoi äiti. - Voisit nyt jo käydä iltapesulla ja sitten, kun alkaa väsyttää, mennä suoraan nukkumaan. Flora oli jo yöpukeissa ja piirteli mahallaan lattialla. Hän näytti, mitä kaikkea oli saanut aikaiseksi. Liityin myöhemmin hänen seurakseen mutta olin ottanut tulitikkuja, joista rakentelin torneja. Flora työnsi niitä sitä mukaa nurin, kun sain kootua torneja. Kerran näpäytin häntä sormille, kun hän taas aikoi kaataa tornini. Hän alkoi huutaa, kuin palosireeni. - Älkää tapelko, huusi äiti makuhuoneeseen. - Flora kaataa koko ajan tornejani, huusin takaisin. - Leiki jotain muuta, neuvoi äiti. En leikkinyt enää mitään muuta, vaan menin sänkyyn mahalleni ja aloin selaamaan äidin vanhaa muotilehteä. Flora alkoi parkua, etten leiki hänen kanssaan. Äiti tuli makuuhuoneeseen ja nosti Floran pinnasänkyyn. Sen jälkeen hän otti satukirjan ja alkoi lukea meille iltasatua prinssistä ja kerjäläispojasta. Äidin lukiessa satuja alkoivat ajatukseni hypähdellä päivän tapahtumissa. Prinsessa sadun kohdalla kuvittelin, että Ulla olisi prinsessa ja hän asuisi hienossa, valkoisessa linnassa korkealla kalliolla ja linnassa olisi korkeita torneja. Ullalla olisi päässään sädehtivä kruunu ja yllään sininen, välkehtivä pitkä puku. Linnassa olisi lukuisia huoneita ja paljon palvelijoita. Säpsähdin siihen, kun äiti oli jo mennyt keittiön puolelle ja ikkunaan ryöpsähti sadekuuro, joka tuli voimakkaan tuulen mukana. Kuuntelin, kun tuuli vonkui nurkissa ja katuvalot näyttivät häilyvän seinillä. Keittiön ovesta kajasti öljylampun valo ja keittiöstä kuului äidin neulepuikkojen aiheuttamaa vähäistä kilahtelua. Aamulla heräsin epätavallisen aikaisin, koska äiti ei ollut vielä noussut. Oli vielä melkoisen hämärää ja satoi melko rankasti. Tuuli ei ollut lakannut. Menin olhuoneeseen katsomaan, miten äiti jaksoi. Hän makasi päivävaatteet päällään selällään sohvalla, jota ei ollut sijanut vuoteeksi. Säikähdin vähän, koska hän näytti hieman kalpealta. Minusta hän näytti myös laihalta ja vatsa koko tätä hentoutta vasten oli epätavallisen suuri. Ravistelin häntä hereille. Hän säpsähti ja nousi istumaan vähän pyörällä päästään. - Kuule Rosa. Sinun täytyy mennä viemään viestiä Sandholmeille, että soittavat tänne ambulanssin. Minulla on koko yön ollut epätavallisia kipuja ja pelkään, että vauvalle käy vielä huonosti. Toiseen numeroon kun soittaa, tänne tulee lastenhoitaja tai kotisisar siksi aikaa, kun olen poissa. Äiti otti kynän ja paperia ja kirjoiti siihen viestejä. Puin takin ylleni ja saappaat jalkaan sekä lähdin juoksujalkaa naapuriin viemään lapun. Kivirakennuksessa oli mielestäni valtavan suuri ja jykevä ovi. Kesti hetken, ennen kuin löysin ovikellon painonapin. Painoin sitä ja kuulin sen kilahtavan jossain sisätiloissa. Kesti melko kauan, ennen kuin vanhempi nainen tuli avaamaan aamutakki päällään, ilmeisesti Ullan äiti. Ojensin hänelle äidin viestin. - Tule sisään lapsi kulta sieltä myrskystä, sanoi hän ystävällisesti minulle. Sitten hän kiiruhti sisätiloihin hoitamaan asiaa ja sanoi jollekin miehelle jotain, koska tämä vastasi murahtaen. Vähän ajan kuluttua nainen tuli takaisin ja sanoi, että asiat on hoidettu ja voin lähteä kotiini takaisin. Juoksin tuulispäänä kotiin, jossa äiti oli jo noussut sängystä ja vaihtoi vaatteita sairaalaa varten. Huomasin lattialla olevassa vaateläjässä verta. Äiti oli liikkunut niin hiljaa, ettei Flora ollut vielä herännyt. Kesti jonkin aikaa, ennen kun ambulanssi tuli. He veivät äitini varovasti portaita alas ja siirsivät hänet auton takaovesta paareille. Minua alkoi itkettää, koska tunsin jääväni yksin kaiken keskelle. Sitten muistin, että Flora tarvitsee minua kohta ja ryhdistäydyin. Pian ambulanssin lähdön jälkeen henkilöauto kaarsi pihaan ja sieltä astui ulos kaksi naista, joista toinen oli kotisisar. Muistin hämärästi, että sama kotisisar oli ollut minua hoitamassa ihan pienenä, kun äiti oli ollut sairaalassa, eikä Floraa vielä ollut. - No mutta kylläpä olet kasvanut isoksi tytöksi ja ihan pitkät hiuksetkin, kotisisar sanoi. Olit ihan pieni vielä, kun viimeksi nähtiin. Onko sinun nimesi Rosa? - Olen kyllä, entä mikä sinun nimesi taas olikaan? kysyin. - Minä olen Kaarina ja tulen nyt sinua ja pikkusisartasi hoitamaan siksi aikaa, kunnes äitisi on toipunut. Teemme niin, että minä hoidan teitä päivisin ja tämä ystävättäreni Anna tulee hoitamaan teitä yöksi. Yritämme myös saada isällesi viestiä tästä asiasta, selvitti Kaarina. Anna sai tehtäväkseen käydä Naistenklinikalla äidin puheilla ja Kaarina alkoi valmistaa aamiaista. Kohta ovelta kuului napautus ja Ullan äiti tuli käymään. - Päivää. Tulin vain katsomaan, että täällä on kaikki kunnossa, sanoi hän. - Kiitos, kun tulit, sanoi Kaarina. - Yritetään selvitä, jatkoi hän. Ullan äiti lähti tyytyväisenä siitä, että asiat olivat kunnossa. Kaarina keitti puuroa ja paistoi munia. Ihana ruoan tuoksu leijui nenääni ja huomasin, että minulla oli suden nälkä. Menin kuitenkin istumaan lähelle Floran sänkyä, koska hän saattoi herättyään järkyttyä tapahtumista. En aamukiireiden takia ollut ehtinyt vielä pukeutua mutta nyt oli aikaa siihen. Sitten istahdin odottamaan Floran heräämistä kertoakseni hänelle äidin joutuneen lähtemään sairaalaan. Kerroin vielä, että meitä on nyt hoitamassa Kaarina-täti. Flora alkoi itkeä ja kysyi itkunsa lomassa, että milloin äiti tulee. Sanoin, että tulee heti, kun on parantunut. Pyysin Floraa tulemaan keittiöön, jossa Kaarina hääri tottuneesti. Flora laahusti vastahakoisesti keittiöön etusormet suussaan ja riepua nenän alla pitäen. - Päivää pikku Flora. Sinäkin olet kasvanut noin nätiksi tytöksi, sanoi Kaarina. - Olit ihan pikkuinen vauva, kun viimeksi nähtiin. Sinulla ei ollut vielä edes nimeä, jatkoi hän. - Nyt saisitte tulla syömään, sanoi Kaarina. Minua ei tarvinnut kahta kertaa kehottaa. Nautin aamiaisesta täysin siemauksin. Kun olin kylläinen kiitin ja kysyin, jos saisin mennä ulos leikkimään. - Siellä on nyt niin huono sää, ettei sinne voi mennä, sanoi Kaarina. - Hellapuita on aika vähän. Jos haluat voisit käydä hakemassa niitä aina muutaman halon kerrallaan, vaikka halkolaatikon täyteen, niin sinulla riittää siinä puuhaa, sanoi Kaarina. Halkokellariin pääsi myös porstuasta, mutta sinne vievien rappusten ovi piti jättää auki, sillä muuten rappusissa oli pimeää. Isä meni niitä portaita aina taskulampun valossaa samoin äiti. Pyysin Kaarinaa tukemaan ovea niin, että se pysyisi auki. Sitten Kaarina laittoi veskattilan täyteen ja lähti hakemaan lisää vettä. Olin sen aikaa Floran seurassa hänen näykkiessään aamiaista. Onneksi hänelle kuitenkin kelpasi paistettu muna, vaikkei puuroa juuri syönytkään. Kaarinan tultua takaisin menin ensimmäiselle puunhakureissulle rottia kuhisevaan halkokellariin.  Avatessani hakasen ja työntäessäni oven auki, aukesi se oikein helposti. Olin nähnyt, että isä ja äiti laittoivat pihalle vievän oven aina raolleen siinä olevasta hakasesta, hakiessaan puita kellarista. Tein samoin ja ulko-oven kanssa ei ollut myöskään mitään ongelmia. Nyt valaistusta oli mielestäni riittävästi. Otin puupinosta joitakin hellapuita toisella kädellä ja toisella pidin essun etuosaa kourussa, johon laitoin puut. Sitten lähdin kiipeämään takaisin portaita ylös auttaen toisella kädellä kaiteesta. Tällä kertaa en nähnyt yhtään rottaa. Minulla oli hiukset auki ja ne menivät silmille ja suuhun. Tipautettuani puut laatikkoon pyysin Kaarinaa laittamaan hiukseni kiinni. Hän oli aloittanut pyykinpesun ja Flora piirteli keittiön pöydän ääressä kuvioita paperille. Hän hymisteli itsekseen ja löi tahtia väriliidulla paperille, johon tuli pisteitä. Hiukseni olivat ehtineet takuuntua jo melkoisesti ja Kaarinalla kesti tovin, ennen kuin hän sai ne leteille. Kävin vielä monta kertaa kellarissa mutta lopuksi puulaatikko tuli melkein täyteen. Kaarina kävi sitten vielä yhden kerran hakemassa sylillisen puita ja sanoi laittaneensa ovet kiinni. Hän jatkoi pyykin pesua ja laittoi samalla liossa olleet herneet hellalle kiehumaan. Kaarina vispasi myös lettutaikinan maustumaan ja vetäytymään hellan kulmalle. Menin makuuhuoneeseen sänkyni päälle lepäämään ja miettimään asioita. Oli tapahtunut yhtäkkiä paljon asioita ja niitä piti miettiä. En saanut kuitenkaan olla rauhassa, vaan Flora tuli päälleni ja halusi, että painitaan. Aloin leikkiä hänen kanssaan hevosta ja ratsastajaa. Konttasin pitkin lattiaa ja hän istui selässäni. Välillä olin uupunut hevonen ja lysähdin mahalleni. Flora veti leteistäni ja sitten olin taas virkeä hevonen. En kuitenkaan jaksanut kovin pitkään leikkiä sitä leikkiä, vaan aloin lukea Floralle satukirjaa. Jotkut sadut oli niin moneen kertaan luettu, että osasin ne ulkoa. Näin ollen aloin lukea satua prinsessa Ruususesta hänelle. Meille tuli kuitenkin riitaa jonkin ajan kuluttua, kun Flora sanoi, ettei se siinä kohtaa niin lue. Sanoin, että mitä väliä sillä on. Hän potkaisi kuitenkin kirjaa ja sanoi, ettei halua kuulla enempää. - Tuleppa Flora tänne keittiöön piirtämään. Kohta saamme hernekeittoa ja lettuja, huuteli Kaarina. Ihana paistettujen lettujen tuoksu leijaili nenääni. Lepäsin sängyllä selälläni ja katselin kattoon, jossa näkyi vaalean kattomaalin jättämiä kuvioita puuhun. Tuossa on ihan selvästi linnun pää, mietin ja tuolla taas kävelee koira, pohdin. Äkkiä kuului ulko-ovi käyvän ja raskaat askeleet tulivat keittiön ovesta sisään. Havahduin istumaan sängylle, koska isä oli tullut kotiin. Isä tervehti Kaarinaa ja kysyi tältä, mitä oli tapahtunut. Kaarina selosti tapahtumia ja sanoi, että hänen työtoverinsa on   käynyt  Naistenklinikalla  Sigridin juttusilla ja hoitanut asioita eteenpäin. Isä kertoi, että hänen naapurinsa Sirenit olivat tulleet ilmoittamaan hänelle Naistenklinikasta tulleesta puhelusta, jossa tiedotettiin hänen vaimonsa olevan sairaalassa. Isä sanoi myös, että hän söisi vähän ja lähtee sitten mammaa katsomaan. Menin keittiön ovelle nähdäkseni isän. Hän piti polvellaan Floraa ja katseli minua vakavana. Isällä oli tumma iho, tummanruskeat silmät ja mustat hiukset. Mustat kulmakarvat ja kyömy sekä melko kookas nenä tekivät hänet ulkomaalaisen näköiseksi. Hän oli keskimittainen ja jäntevän lihaksikas vartaloltaan. Juonteet isän tummilla kasvoilla kielivät hänen kokemuksistaan sodista ja raskaista töistä. Hänellä paloi tuhkakupissa sytytety piippu. Kun isä laittanut Floran takaisin tuolille istumaan tarttui hän piippuun ja imi sitä ahneesti. Voimakas tupakansavu levisi huoneisiin.  Peseytymisen jälkeen hän meni makuuhuoneeseen pukeutumaan vierailuvaatteisiin. Syötyään vähän hernekeittoa ja muutaman räiskäleen sekä juteltuaan hetken aikaa kotisisaren kanssa lähti hän sitten ulos. Oli sunnuntai ja hänellä oli koko päivä aikaa hoitaa asioitaan. Isä oli tuonut maalta tullessaan pahvilaatikollisen likaisia työ- ym. vaatteita. Hänen lähdettyä sairaalaan alkoi kotisisar selvittää pahvilaatikon sisältöä ja lajitteli vaatteita likoamaan sinkkiämpäreihin, joita äidilläkin oli tapana käyttää pyykkien pesussa. Myöhemmin illalla Anna tuli seuraksemme ja auttoi meitä iltatoimissa. Isä tuli vasta sitten, kun olimme jo menneet nukkumaan ja kuulin hänen vetäytyvän peseytymisen ja syönnin jälkeen olohuoneeseen lepäämään. Anna oli lähtenyt ja koti oli hiljentynyt lukuunottamatta myrskyn seasta kuuluvia juna-aseman ääniä. Hiivin hiljaa isän luokse olohuoneeseen. Hän makasi selällään kädet niskan takana ja tuijotti kaukaisuuteen. Menin hänen vierelleen ja kysyin äidistä. Isä kertoi äidin voivan hyvin ja että hän oli hyvässä hoidossa sairaalassa. - Nyt Rosa sinun täytyy jo mennä nukkumaan. Kaarina tulee aamulla teitä hoitamaan, kun lähden töihin, sanoi isä. Toivotimme hyvää yötä ja menin omalle puolelleni sekä kömmin laverilleni. Ulkona tuuli vonkui ehtymättömällä voimalla. Katselin, kun ikkunaverhot aina heilahtivat hiukan tuulenpuuskien tuomien sadekuurojen rapsahdellessa ikkunaan. Tämä ilta oli tavallista pimeämpi ja hiekkatiellä olevat katulyhdyt eivät oikein jaksaneet valaista tänne asti. Nousin ja menin katsomaan ikkunasta pihalle. Hiekkatiellä ei näyttänyt juuri nyt olevan liikennettä juna-asemalle taikka sieltä poispäin. Tien radanpuoleisella sivulla kuusiaidan korkeiden kuusten latvukset taipuivat joka suuntaan tuulten riepotellessa niitä. Tuijotin niitä jonkin aikaa. Sitten näytti juna-asemalta tulevan mies pitäen hatustaan kiinni toisella kädellä ja toisella salkustaan sekä sateensuojastaan, joka oli tempautua tuulenpuuskien mukaan. Menin sänkyyni ja kaivauduin syvälle peiton alle mykkyrään. Imeskelin peukaloani ja aloin odotella unen tuloa. Yöllä heräsin siihen, kun isä huusi kauhusta olohuoneessa. Hän eli unissaan uudelleen sotien pioneeriaikansa. Pommikoneet, tykkitulet ja lähitaistelutilanteet tappoivat, silpoivat ja  haavoittivat  hänen  taistelutovereitaan. Näihin kauhunhuutoihin ei oikeastaan tottunut. Florakin heräsi kitisemään ja nousin antamaan hänelle rievun, joka oli kulkeutunut pois hänen kasvojensa läheltä. Isä oli noussut vuoteeltaan ja sytyttänyt piipun palamaan. Menin uudelleen petilleni ja heräsin vasta siihen, kun Kaarina oli jo laittamassa meille aamiaista. Tuuli oli lakannut ja aurinko paistoi märkään maisemaan. Menin portaille katsomaan kun kasteisesta maasta nousi aamu-usvaa auringon paistaessa siihen. Hiekkatiellä oli tavanomainen liikenne ja junat kolistelivat Huopalahden asemalla niiden pillien huutaessa välillä kimakasti. - Tänään äitisi ilmeisesti saa lääkärin hoitoa ja jos hyvin käy pääsee hän jo huomenna takaisin kotiin, sanoi Kaarina. Aloin pukeutua ja Kaarina otti esille vähän lämpimämpiä vaatteita. Hänen mukaansa syyskuu oli alkanut ja aamuisin alkoi olla viileää, ennen kuin aurinko ehti vähän lämmittää. Piti pukea flanelliset alusvaatteet ja paksumpi leninki sekä laittaa jalkaan paksummat sukat ja kumisaappaat. Ulosmennessä villatakki piti ainakin aamupäivän olla yllä. Pihalla piirsin parpiruudukon, jossa oli ensin puoliympytä ja sen jälkeen kolme ruutua peräkkän. Sitten piirsin kaksi ruutua vierekkäin ja lopuksi kaksi peräkkäin. Leikin itsekseni heittämällä litteän pienen kiven ensimmäiseen ruutuun seisten puoliympyrässä. Kolme ruutua hypittiin eteenpäin yhdellä jalalla. Sitten sai laskea myös toisen jalan alas kahden ruudun kohdalla. Sen jälkeen taas yhdellä jalalla kaksi ruutua ja toisen pään puoliympyrässä sai laskea toisen jalan alas. Siihen ruutuun ei saanyt hypätä, jossa oli kivi, paitsi takaisin tullessa, kun noukki sen mukaansa seisten yhdellä jalalla. Lopuksi hyppäsin yhdellä jalalla lähtörenkaseen. Jos olin suorittanut virheettömästi leikin sain heittää kiven seuraavaan ruutuun. Jos taas olin tiplunut, kivi heitettiin samaan se missä oli äsken. Peräkkäisissä ruuduissa kahdella jalalla seisominen ja kiven heittäminen ruutujen yli oli vastoin sääntöjä. Kun olin kyllästynyt parpileikkiin aloin pyörittää narua ja hyppiä sen yli. Kokeilin silmukoita ja laineita. Laineiden heiluttaminen yksin ja hyppiminen narun yli oli työlästä, koska naru oli melko pehmeää ainetta. Kaarina ja Flora tulivat myös pihalle. - Meidän pitää käydä kaupassa hakemassa vähän maitoa ja perunaa, sanoi Kaarina. - Tikkunekkuja myös, jatkoin. - Katsotaan nyt ensin, mitä ruokatarvikkeet maksavat ja jos rahat riittävät niin ostetaan, lupasi Kaarina. - Tänään olen ajatellut laittaa ruoaksi makkarakastiketta ja perunamuhennosta, Kaarina sanoi. - Jos kaupassa myydään tänään appelsiineja, niin niistä saadaan jälkiruoka, jatkoi hän. - Juoksin edeltä käsin kaupalle ja ovessa oleva kello kilisi hauskasti sen auetessa ja sulkeutuessa. Kaupan sisäseinustalla oli melko pitkä penkki, jolla aina istui joku  juttelemassa kauppiaan kanssa. Tällä kertaa sillä istui nuori nainen, jolla oli pieni vastasyntynyt lapsi sylissään ja hiukan isompi poika nojasi äitiinsä. En ollut huomannut ulkopuolella lastenvaunuja. Tarkemmin katsottuani äiti oli romaaniheimoon kuuluva. Romaaninaiset eivät käyttäneet lastenvaunuja vaan kantoivat vastasyntyneitä olkansa ja rintansa yli kulkevassa isossa huivissa. Kauppias oli harmaahiuksinen nainen, jolla oli epämääräisen värinen leninki ja vihertävä kangasessu. - Rosako siellä siellä tuulispäänä tulee, kyseli hän. - Tuleeko äitisi kohta Floran kanssa? tiedusteli hän vielä. - Äiti on sairaalassa ja meillä on Kaarina täti auttamassa, kerroin. - Hän tulee kohta Floran kanssa ostamaan maitoa ja perunaa, ilmoitin vielä. Kaarina tevehti kohteliaasti tullessaan kauppaan. Hän antoi maitokannun kauppiaan täytettäväksi ja pyysi tältä vielä kilon perunaa sekä pienen palan lenkkimakkaraa. Muutama porkkana piti vielä saada ja pieni pussillinen kokonaisia maustepippureita sekä muutama appelsiini. Rahaa jäi sitten vielä sen verran, että lapset saimme tikkunekut. Kotiin tullessamme jäin vielä ulos leikkimään ja jouduin nyt vahtimaan Floraa, ettei hän poistu piha-auleelta. Hän halusi hiekkakasalle leikkimään ja menin hänen seurakseen. Kaivelimme kasaan aukkoja ja lopuksi käytäviä niin syvälle kuin pääsimme. Hiekka oli vielä sateista märkää ja käytävien kaivuu oli mukavaa, kun hiekka ei valunut koko aikaa takaisin syrjään laitetuista kasoista. Ennen pitkää Kaarina kutsui meitä sisälle välipalalle ja oli Floran päiväunien aika. Saimme välipalaksi hapanleivästä tehdyt voileivät, joissa oli vähän makkaraa päällä ja juomana oli maitoa. Eteisestä kuului askeleita ja äiti avasi oven. Ilahduimme tavattomasti nähdessämme äidin. - Pääsinkin jo kotiin, koska tervehdyin enkä jaksanut maata pitempään sairaalassa, virkkoi äiti. - Nyt keitetäänkin sitten oikeata kahvia, ilahtui Kaarina. Liedellä oli aina kuumaa vettä pannussa ja nyt siitä oli erikoisen suuri hyöty, sillä äiti näytti melko riutuneelta ja kalpealta. Hän istuutui varovasti tuolille ja otti Floran syliinsä. Menin myös äidin luokse ja nojasin häneen. - Juot nyt kahvit ja sitten menet pitkäksesi, koska matka on varmasti rasittanut sinua, huolehti Kaarina. - Laitan päivällisen valmiiksi ja pesen loput pyykit, niin voit levätä koko iltapäivän, jatkoi hän äidille. Kaarina teki äidille myös makkaravoileivän ja kaatoi hänelle kuppiin tuoksuvaa kahvia. - Kiitos, onpa mukavaa,  kun huolehditaan, kiitteli äiti. Sitten hän alkoi kertoa sairaalan elämästä. Siellä oli potilaita kaikki paikat täynnä. Äideistä suurin osa oli synnyttämässä mutta pajon oli sellaisia, joilla oli muita vaivoja ja he hakivat apua niihin tästä sairaalasta. Lääkärit olivat vain niin kiireisiä, että ensin autettiin ambulanssilla sairaalaan tulevia ja niitä, joilla oli synnytyksessä jotain vialla. Flora malttoi tuskin mennä unilleen ja äidin piti lähteä hänen kanssaan makuuhuoneeseen. Äiti oli myös vähän väsynyt ja saatuaan Floran nukkumaan meni hän olohuoneeseen sängylle pitkäkseen. Kaarina teki loppuja askareitaan keittiössä ja lähdin syötyäni ulos. Päivä kallistui jo iltapäiväksi ja ulkona oli melkoa viileää, koska taivaalle oli tullut pilviä ja oli alkanut tuulla. Mieleni oli kuitenkin kevyt, koska äiti oli tullut kotiin. Jatkoin luolien kaivuuta hiekkakasalla siihen asti, kunnes Kaarina pyysi syömään. Äiti ja Flora olivat jo jalkeilla ja istuivat syömässä. Makkarakastike maistui hyvälle perunamuhennoksen kanssa, johon oli raastettu porkkanaa. Ruoan kanssa oli hapanleipää. Jälkiruoaksi oli appelsiininpaloja, joiden pinnalla oli ripaus sokeria. Lapset saimme maitoa ja aikuiset joivat vettä. Kaarina oli saanut työnsä tehtyä ja hän teki lähtöä. Hän jutteli vielä hetken äidin kanssa puettuaan jo takin päälleen. Sitten hän taputti Floraa ja minua päälaelle ja kätteli äidin sekä lähti ulos ja kotiaan kohden. Äiti oli mietteliäs ja katseli ikkunasta ulos. Keittiön ikkunasta näkyi puistoon, jossa kova tuuli ravisteli puita. Isä tuli jonkin ajan  kuluttua kotiin. Olin Floran kanssa makuuhuoneessa leikkimässä Netalla ja muilla nukeilla sekä lattialla hajallaan olevilla leikkikaluilla. Floran lempilelu oli kulunut, keltainen nalle jota hän keinutteli sylissään ja lauloi sille tuutulauluja. Hän piti kaikesta karvaisesta. Keittiössä isä ja äiti keskustelivat sairaalasta ja rakentamiseen liittyvistä asioista. Isän syötyä hän latasi piipun ja alkoi polttaa sitä. Isällä oli tapana kotona ollessaan mennä iltaisin talon alla olevaan liiteriin ja pilkkoa siellä hellapuita. Niin hän teki nytkin. Eteisessä hän sytytti öljylampun ja meni portaita alas kellariin. Yläkertaan kuului sahaamisesta johtuvaa ääntä ja myöhemmin kuultiin hänen pilkkovan puita hellapuiksi. Myöhemmin illalla hänen tultua kellarista olimme jo Floran kanssa petissä. Isä oli hyvällä tuulella ja kertoi äidille siitä, että hän veisi meidät huomenna sirkukseen pyhäpäivän kunniaksi. Äiti sanoi lepäävänsä ja laittavansa meille jotain ruokaa siksi, kunnes tulemme kotiin. Huomasin isän olevan vähän maistissa ja pelkäsin, että vanhemmilleni syntyy taas jostain asiasta sanaharkkaa ja sen myötä riidat päättyivät yleensä väkivaltaisuuksiin. Äiti oli kuitenkin vaitelias, eikä sanonut isän esittämiin kommentteihin juuri mitään. Ehkä hän vaistomaisesti suojeli sisällään olevaa lasta ja antoi sen vuoksi isän puhua itsekseen, jotta ei sanomisillaan ärsyttäisi tätä. Äidillä oli erittäin terävä kieli ja sai halutessaan kenet vain kuohuksiin. Isä kävi illan mittaan vielä muutaman kerran kellarissa polttamassa piippua ja naukkaamassa viinaa. Hän nukkui yleensä sikeästi heräämättä välillä kauhu-uniin  mennessään  humalassa ensin vähän lepäämään. Äiti peseytyi ja kävi levolle saatuaan ilta-askareet tehtyä. Kuuntelin aikani isän kolistelua kellarin rappusissa ja nukahdin sitten jossain vaiheessa. Aamulla heräsin myöhään, kuitenkin ennen Floraa. Äiti oli ilmeisesti vesipostilla, koska häntä ei näkynyt keittössä ja ämpäri oli poissa. Isä oli talon takana muokkaamassa hedelmien kuljetuslaatikoita, joita hän oli keränyt kaupoista äidin kanssa koko kevään ja kesän. Niitä säilytettiin öljytyn pressun alla nojaamassa talon kivijalkaan. kohta laatikoihin pakattaisiin maalle menevät tavarat. Lapsille oli katettu lautaset ja voileivät niiden viereen ja maitokupeissa oli maitoa. Puin päälleni äitiä odotellessa, jotta hän antaisi puuroa ja aamupalan jälkeen letittäisi hiukseni. Isä tulikin äidin kanssa sisälle kantaen molempia ämpäreitä, jossa toisessa oli pesuvettä. Äiti näytti olevan hengästynyt ja hän istahtikin ja piteli mahastaan kumartuessaan tuolilla eteenpäin. Hengityksen tasaannuttua hän nousi antamaan minulle puuroa ja aloitti askareet. Isä istui etukumarassa tuolilla nojaten kyynärpäillään polviinsa ja imi piippuaan mietteliäänä. Iltapäivällä aloin Floran ja isän kanssa sonnustautua vierailuasuun. Äiti puki meille lapsille itse ompelemansa juhlamekot. Meille tuli mummolasta aina silloin tälöin paketillinen villoja. Äidillä oli rukki, jolla hän kehräsi villasta lankaa. Sitten hän värjäsi langat ja neuloi perheen tarvitsemat villavaatteet. Meille lapsille puetiin nyt äidin neulomat takit, hatut ja lapaset sekä vielä nilkkakengät jalkaan. Isä pukeutui tummaan housuasuun ja puolitakkiin sekä laittoi jalkaansa raakakkumipohjaiset tummat puolikengät. Päähänsä hän laitoi lippalakin. Tämän jälkeen olimme valmiit lähtemään sirkukseen. Olin yhden kerran aiemmin käynyt siellä ja minusta varsinkin klovnin esitykset olivat hauskoja. Taikatempun tekijäkään ei ollut hassumpi. Myös norsun selässä taiteilu oli mukavaa katsottavaa. Trapetseilla tehtiin monta kertaa henkeäsalpaavia temppuja. Meillä oli lyhyt matka läheiselle juna-asemalle ja sieltä lähti paikallisjuna Helsingin rautatieasemalle. Perillä rautaportit erottivat junaraidealueen asemarakennuksesta. Asemalta oli vielä mentävä jonkin matkaa raitiovaunulla jossa oli kovat puupenkit. Sitten pääsimme aukiolle, jossa komeili valtava sirkusteltta. Ihmisiä parveili joka puolella ja näin myös paljon lapsia. Teltan sisällä oli yhtä jännittävä tunnelma, kuin aiemminkin. Meneillään oli tiikerihäkkiesitys, jossa tiukkoihin nahkahousuihin sonnustautunut ja ylävatalo paljaana oleva paljasjalkainen mies heilautti ruoskaa jakkaralla istuvan tiikerin suuntaan. Sitten mies piti toisella kädellä tiikerin edessä vannetta, jonka läpi tiikerin oli määrä hypätä.