Boharing-Puuharinki-BHR

7.11.2010

Yrittämisen tuskaa

1960-luvun loppupuolella sain ajatuksen, että voisin käydä tekemässä kodinhoidollisia tehtäviä sellaisten henkilöiden talouksissa, jotka eivät jaksa taikka halua hoitaa kotiaan. Tuolloin olin jo illat hotelli- ja ravintola-alalla mutta päiväisin oli aikaa kotiavustajatoimintaan.

Niinpä laitoin puhelin- ja söhköpylväisiin ilmoituksia eri puolille Helsinkiä halukkuudestani tehdä töitä kotitalouksissa. Kävin myös hiukan myöhemmin kotiapulaisen kurssin Kalliolan vapaaopistossa. Siellä luennoivat eri alojen ammattilaiset, kuten sairaanhoitajat, kotitalousopettajat, lastenhoitajat ym. Keittiötöitä opeteltiin käytännössä paikallisen seurakuntatalon keittiössä. Työharjoittelupaikkoja ei tarvittu, koska kaikki opiskelijat olivat tavalla taikka toisella töissä kotitalouksissa.

Yritin tehdä työtäni asiakkaiden luona mahdollisimman hyvin ja myöhemmin ei tarvinnut juuri ilmoitella, koska asiakkaat kertoivat minusta toisilleen.

Tietysti vuosien mittaan tuli taukoja, etten ottanut uusia asiakkaita mutta koko ajan oli mielen taustalla ajatus, että tekisin tästä asiasta oikein liiketoimen. Kävin vuosia muutamilla asiakkailla ja vasta 1970-luvun loppupuolella toteutin liiketoiminnan aloittamisen. Tuolloin yrityksen nimeksi tuli Ringvallin Kotipalvelu. Vuokrasin liikehuoneen ja koska vuokra oli melko kallis, otin siihen toisen yrittäjän kaveriksi, joka oli eri alalla. Hän ei tosin maksanut koskaan vuokrasta osuuttaan

Ensin päivystin itse mutta sitten piti ottaa päivystäjä, joka myös kävi asiakaskäynneillä, jos minulla ei ollut kalenterissa vapaata. Palkkasin myös muutaman työntekijän tekemään kanssani töitä kentällä. Olin kuitenkin vielä vieraalla vuorotöissä mutta olin harkinnut lopettaa ne työt ja omistautua liikkeen hoidolle. Myös oman liikkeen perustamista puolsi se, että vuorotyöläisen oli silloin vaikeata saada lapsenhoitoa, sillä vallitsi korkeasuhdanne ja esim. lastenhoitajiksi tulivat sellaiset, joilla oli jokin ongelma muussa työelämässä. Usein huumeet ja alkoholi. Myös häiryyntyneet ihmiset, joiden seuraan oli arvelluttavaa jättää pientä lasta.

Kotiavustajan tehtäviin sain vaihtelevalla onnella työntekijöitä. Ammattitaitoiset ja työnsä hyvin hoitavat saivat pian muualta kevyempiä töitä. Palkkaamani pitkäaikaistyöttömät olivat muutaman päivän töissä ja sitten he joko katosivat kokonaan taikka tulivat vasta aikojen päästä työhön ilmoittamatta kunnollista syytä poissaoloihinsa. Pitkaikaistyöttömien töistä tuli myös valituksia ja jotkin asiakkaat ilmoittivat näiden juoneen heidän viinojaan.

Joskus 1980 -luvun puolivälissä monet olivat kiinnostuneita firmani toimintaperiaatteista. Tuolloin myös eräs pariskunta otti minuun yhteyttä ja he olisivat halunneeet alkaa yhteistyön valmiin brändini kanssa. Minulle tuli mielikuva, että hintoja olisi pitänyt nostaa reilusti ja komento firmassa olisi muuttunut muutenkin. Sillä kertaa en ollut kiinnostunut muutamasta ylimääräisestä tuhatlappusesta, koska silloiset asiakkaat olisivat kaikonneet. Asiakkaan paras oli minunkin etuni, vaikka johdin firmaani taloudellisesti epävakaasti.

Koska en ollut käynyt minkäänlaista liikkeenjohtokurssia enkä siis ymmärtänyt tehdä tuottolaskelmia taikka muutakaan operatiivista laskentaa oli siitä näin jälkeenpäin ajatellen valtavasti haittaa koko yrittämisen prosessille. Myös jouduin itse tekemään kaikki ne vuorot asiakkaille, joihin en saanut kunnollista tekijää.

Vuosien yksinhuoltajuus, sillä ei ollut pusupakalla kotitöitäni ja lapsia hoitavaa puolisoa, valtava työpaine kentällä,  leipätyöni muualla ja liikkeenhoidon suunnittelemattomuus koitui liikkeen tappioksi, jolloin jouduin maksamattomien laskujen takia lopettamaan koko liiketoiminnan. Maksoin sitten myöhemmin velat pois.

Minulle jäi kuitenkin näiltä ajoilta muutamia asiakkaita, joita hoidin loppuun asti, vaikka uudelleen koulutuksen jälkeen siirryin valtiolle konttoritöihin. Kevyemmät työt tulivat kuvioihin, koska selkävaivoihin ei saatu mitään selvyyttä. Ehkä 1989 -luvun taitteessa oli jo kulumia lonkassa, jotka säteilivät kipua alaselkään. Sitä asiaa ei vain tuolloin selvitetty.

Kipujen syytä alettiin toisissaan selvittää vasta 2008 -luvulla eli lonkkakuluma oli saanut kaiken aikaa kehittyä rauhassa ja söin kipuihin vuosien kuluessa aina vain kovempia särkylääkeitä. Medivire ja sittemmin Suomen Terveystalo suhtautuivat kipuvalituksiini välinpitämättömästi, kunnes pyysin erikseen päästä alaselän kuvauksiin. Medivireen/Suomen Terveystalon useimmat lääkärit kiittelivät vain sitä, että olin saanut elää näinkin pitkän elämän.

1990- ja 2005 vuosien välisen ajan tein päätyöni ohella vain muutamia kotiavustajatehtäviä kuukaudessa. Vuonna 1990-luvun loppupuolella muutin firman nimen ja ajattelin jonkin ajan kuluttua käynnistää toiminnan uudelleen. Mutta vasta vuonna 2006 perustin kirppistoiminnan, joka kuitenkin vei kaikki säästöni ja liikkeen tulipalon jälkeen myös velkaannuin rutkasti. 

Kirppistoiminta ei kannata Suomessa missä sitä harjoitetaan melkein joka korttelissa ja ihmiset haluavat tuotteet suunilleen ilmaiseksi ja tuotteiden pitää olla uusien veroisia.

Oikeastaan asiakkaat saattavat siinä asiassa olla oikeassa, vain liikehuoneiden vuokrat eivätkä työntekijöiden palkat noudata samoja linjoja. Liikehuoneita eikä työntekijöitä ei saa ilmaiseksi.

Nyt 2010-luvulla lonkan korjauksesta on kulunut reilu vuosi ja pääsen liikkumaan lähes normaalisti. Olen jälleen aloittanut kotiavustajan tehtävät sekä asiakashankinnan. Olen kokopäivätöistä eläkkeellä, joten minkään ei enää pitäisi haitata tulevia yritystoimintoja. Kokemusta on riittävästi työntekijöistä ja liikkeen perustamisesta. Käyn vielä kauppaopiston jälkeen kertauksena suorittamassa  kirjanpidon kurssin Kauppakorkeassa, jolloin pystyn  hallinnoimaan liikkeen tulosta ja tasetta.

En kuitenkaan missään olosuhteissa aikaisemmassa enkä tulevassakaan yritystoiminnassa palkkaa verotonta työvoimaa. Tietysti lasken työn arvon siten, että siihen tulee peruspalkka, työnantajan lisät sekä sisältäen arvonlisäveron. Nykyään kotipalveluvähennys on myös puolellani, jota alalla ei ollut aikaisemmin. Tosin vähennystä kaavaillaan supistettavaksi.

Kuitenkin kotitalousvähennys on lisännyt roimasti kilpailua ja olenkin huomannut, että yrittäjiä on tullut kotipalvelutöihin valtavasti. Toisaalla ovat halvat siirtotyöläiset ja  yksityishenkilöt, jotka tekevät kyseisiä töitä ilman kuittia. Näin ollen näin alussa teen itse kaikki keikat ja myöhemmin asiakkaiden karttuessa voin sitten palkata apurin vaikka ensin osa-aikaiseksi tekemään niitä töitä, joita en itse ehdi.