Amarylliksen kukat ja pronssiveistos kahdesta poppamiehestä

Mielipiteitä

6.12.2011

Yrittäjien itsenäisyyspäiviltä ajatuksia...

Yrittäjyyshän on työtä 25 h vuorokaudessa eli elämäntapa. Tällä elämäntavalla yrittäjät pyörittävät tahollaan omaa yritystään ja jotkut onnistuvat ja jotkut eivät. Vaikka yrittäjälehdissä ja yrittäjäpäivillä puhutaan kauniisti onnistuneista yrittäjistä ovat myös epäonnistuneet näyttäneet yrittäjyyden karun puolen asiasta. Yrittäjäyhdistysten toimistopuolella on kuukausipalkkaisia toimistolaisia ja hallintojohtajia, joilla ei ole yrittämisen kanssa mitään tekemistä. On yrittämisen hengen vastaista, että sellaista väkeä on ilmestynyt nauttimaan yrittämisen hedelmistä. Juhlissa ja muissa tilaisuuksissa he ovat äänessä mutta varsinaiset yrittäjät loistavat puhujapöntöistä poissaoloillaan.

Toimistolaisten ja hallintojohtajien työt pitäisi vuosittain kilpailuttaa ja yrittäjäkentällä on niissä asioissa osaamista. Toimistotyöt ja hallintojohto on muutettava vuosittaisiksi tuntitöiksi taikka projektitehtäviksi, joita voisi hoitaa yhdessä paikassa Suomessa. Ei tarvita pieniä toimistoja pitkin kaupunkeja ja maakuntia elättämään toimistolaisia ja hallintojohtajia. Tällaisia asioita varten on keksitty tietotekniikka, jota voi käyttää tehokkaasti tietojen hakuun ja koulutukseen.

Yrittäjäpäivillä oli tapetilla nuorten syrjäytyminen. Varsinkin niiden nuorten, joille ei koulunkäynti eikä muu toiminta maistu. Nämä nuoret olisivat yrittäjien käytössä. Minusta yrittäjillä ei ole velvollisuutta palkata koulutukseen ja töihin haluttomia nuoria, koska he eivät ole motivoituneita 25 h:n ajatteluun eli loputtomaan työhön yrityksessä. Heistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Lukuisat poissaolot, töiden laiminlyönti, haluttomuus ja huolmattomuus töissä ei edistä yrityksen hyvinvointia. Yrittäjä saa olla koko ajan vahtimassa ja korjaamassa töitä taikka sijaistamassa poissaoloja muun työnsä ja liikkeen kehittämisen ohella.

24.10.2011

Terveydenhoidosta, linja-autoista ym. epäkohdista

Kävin Nikkilän hautausmaalla viemässä havuja ja muutenkin kohentamassa läheisten hautoja. Kotimatkalla tutustuin 82-vuotiaaseen naishenkilöön, joka kertoi matkustaneensa Israeliin yli 50 kertaa. Hänen mielenkiintonsa kohteena olivat raamatussa esiintyvät paikat.

Tämä tuttavuus käveli sen verran huonosti, että kysyin häneltä, että miksei hän kulje rollaattorilla. Hän kertoi, että hänen käteensä oli asennettu proteeseja vahvistamaan luita ja niveliä. Siihen vaivaan, kun hän liikkuvassa linja-autossa lensi nurin viitisen vuotta sitten ja satutti pahast toisen olkapäänsä, ei lääkärin  mukaan tarvittu toimenpiteitä ja näin ollen ei vakuutuksestakaan saatu mitään. Linja-autotapaturma tapahtui siten, että hän nousi seisomaan kaarteeseen tulevassa linja-autossa ja yrittäessään painaa stoppinappulaa, lensi hän nurin käytävän toisella puolella olevan penkkirivistön väliin ja satutti pahasti olkavartensa. Vuosia myöhemmin hän meni lääkärintarkastukseen ja siellä todettiin, että nivelisteet olivat kyseisestä olkapäästä kuivuneet linja-auto-onnettomuuden seurauksena.

Ensinnäkin mietin sitä, että miksi stoppinappulat pitää kaukoliikenteen busseissa olla katonrajassa/katossa. Toisekseen ihmettelen sitä, että kaukoliikenteen busseissa on kapeat ja korkeat portaat kiivettävänä. Kolmanneksi ihmettelen sitä, että miksi rahastus kaukoliikenteen pysäkeillä on aataminakuista. Kuljettajat katsovat tietoliikenteen aikakaudella pysäkkivälejä joltain vanhanmallisesta pahvista. Sitä sitten aikansa tihrustettuaan jotkut kuljettajat kysyvät turhautuneena matkustajalta, että paljonko sinne matka on ennen maksanut.

22.10.2011

Pätkätyöntekoa ym. työntekoa

Olen ollut jo vuoden eläkkeellä yli 50 vuoden työrupeamasta. Monisivuinen CV:ni on täynnä pätkätöitä. Kaikki puhuvat nykyään, että pätkätyöläisillä ja tilapäistyöläisillä on vakinaisia työntekijöitä työpaikoilla huonommat olot. Myös siitä on syntynyt keskustelua, että ihmisiä laitetaan väkisin yrittäjiksi, vaikka ovat riippuvaisia toimeksiantajistaan. Tämä on siis työntekijän keskiössä, että hän on erittäin riippuvainen toimeksiantajastaan. Jos näin on kukaan ei uskalla ottaa töihinsä sellaista kiviriippaa.

Mielipiteeni on, että kaikentyyppistä työtä tehneenä pidin eniten liikkuvasta työstä eli sellaisesta, jossa sain olla monessa paikassa viikon sisällä. Tällaisia töitä olivat esimerkiksi nimikkeillä tuote-esittelijä (konsulentti), poissaolosijaistaja (extraaja) (ravintola/kahvila-ala), ruuhkanpurkaja (sesonkityöläinen), tilapäinen sairaala-apulainen (eri sairaaloissa mutta samat työt).

Väliaikaisena työntekijänä sitä ei tarvinnut miettiä jatkuvasti karriääriään ja sitä miten pääsisi erilaisilla vippaskonsteilla johdon suosioon ja erottumaan muista työkavereistaan. Väliaikaisena saattoi keskittyä itse töihin ja olla luova oma itsensä. Myös mieluisat työkaverit toivat päiviin vaihtelua ja samalla keskusteluissa ilmeni sellaisia asioita, joihin oli hyvä saada korjaus. Tilapäisenä työntekijänä olin sellaisten asioiden mainio eteenpäin viejä kenenkään vakinaisen joutumatta silmätikuksi.

14.10.2011

Maapallon väestöräjähdys

Mistä me ihmiset tulemme? Ennen haikarat ja muut tahot saivat syyt niskoilleen mutta nyt tiedämme, että olemme seksin sivutuotetta. Ketkä ovat vastuussa väestön liikakasvusta? Pääasiassa eri uskonnot, joita on kehitetty tukemaan miehiä nauttimaan seksistä ilman ehkäisyä. Maailman kaikissa oppilaitoksissa ei tueta sitä oppia, että jokaisen lapsen pitäisi maailmaan tullessaan olla toivottu ja rakastettu ja hänen tulevaisuutensa turvattu. Nyt suurin osa maapallon miehistä nauttivat seksistä kuin villieläimet välittämättä lainkaan jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Eri valtioissa sitten sodissa massamurhaamalla yritetään harventaa näitä sumeilematta maaimaan saatettuja ihmisiä.

Jostain mediasta jäi myös mieleeni, että jotkut naiset teettävät itselleen koeputkilapsia. Näitä samannäköisiä koeputkilapsia on sadoittain samoilla seuduilla ja he surustelevat ja saavat sisaruksina taas uusia lapsia, koska he eivät tiedä olevansa sisaruksia. Tästä näkee, että ei pelkästään miehet vaan myöskin monet naiset tekevät lastensa elämän mahdolliseksi kauhuskenaarioon.

Aikoinaan isoisälläni oli paikkakuntalaista palvelusväkeä. Lähiseudulla asusti myös muita mukavannäköisiä naisia. Isoisäni oli kuuluisa siitä, että hän teki raskaaksi kaikki nuoret palvelusväkeensä kuuluvat naiset sekä kylällä niin monta kuin suinkin kerkesi. Heti kun kynnelle kykenin lähdin maailmalle hakemaan omaa elämääni. Paikkakunnalle jäämisen vaarana oli, että saattaisin olla sukupuolisuhteessa omaan serkkuuni. Isoisäni oli sinivihreäsilmäinen ja punatukkainen hoikka ja kookas mies. Nyt niillä main punatukkaisia on vähän joka talossa ja luultavasti siis sukulaisiani.

13.10.2011

Roosanauha

Syöpäjärjestöjen roosanauha on oikein hyvä asia, koska yleinen ilmapiiri saadaan myötämieliseksi terveydenhoidon kehittämiselle. Syöpien parannuskeinojen tutkiminenkin on sitä kautta entistä keskitetympää. Kaikissa asioissa on kuitenkin oma muttansa. Lisäaineiden lisääntyessä ja erilaisten myrkkyjen jouduttua näin elimistöömme syövätkin lisääntyvät. Tätä puolta ei ainakaan julkisuudessa toitoteta, vaan pikemminkin hyssytellään. Muoveja kuumennettaessa niistä erittyy ruokiin valtavat määrät haitallisia kemikaaleja. Samoin on laita, jos muoviastioissa säilytetään happamia juomia. Hapot liottavat muovista kemikaaleja. Tosin happo irrottaa niitä myös metalliastioista, jos ne eivät ole emaloituja.

6.10.2011

Facebook.fi

Olen kirjoitellut Facebookissa nyt pitemmän aikaa mutta siirrynkin takaisin omille sivustoilleni kirjoittamaan. Olen jo siinä iässä, etteivät alatyyliset jutut juuri kiinnosta, koska yhteiskunnallisissa asioissa on kylliksi pohtimista.

Sillä osastolla olen pohtinut mm. sitä, että sähköpostiini tuli Yrittäjäjärjestön uutinen kuntien sairaaloiden yksityistämisestä. Lääkärithän sairaaloita pyörittävät, joko yleisesti taikka yksityisesti. Ilman heitä ei tarvittaisi sairaaloita eikä lääkärikeskuksia. Heidän ammattitaidostaan ja halukkuudestaan työskennellä sairaiden parissa riippuu kansakunnan terveyden tila.

Lääkäreiden ja sitä kautta sairaaloiden tilan aliarvostaminen huonontaa kansalaisten mahdollisuutta hoidattaa terveyttään. Päättäjillä on aivan riittävä tieto siitä, mitä ja keillä kansalaisilla on varaa maksaa terveydenhoidosta. Terveydenhoidon karsimisesta on puhuttu iät ja ajat aina lamakausien yhteydessä. Pitäisi oikeastaan koota kaikki kunnan työntekijät suurelle torille ja katsoa miten paljon heitä on kussakin kunnassa ja ketkä heistä ovat oikeasti tarpeellisia kuntalaisille.

Ainakin johtoasemissa olevat pitäisi keskittää johtokeskukseen. Johtokeskuksesta voi nykyajan tekniikoilla johtaa kymmeniä jos ei satoja kuntia yhtäaikaa. Varsinaiset työntekijät, kuten sairaalatyöntekijät ja erilaisten muiden laitosten työntekijät muodostaisivat keskittymiä, joissa asiakkaita hoidettaisiin. Kaikki työntekijät olisivat ammattitaitoisia ja projektitöihin kykeneviä, joten mitään johtajia ei paikan päällä tarvittaisi. Epäselvissä tapauksissa voi johtamista tarvitsevat kysyä johtokeskuksesta neuvoa.

6.9.2011

Opetushallitus

Kun etsii Opetushallitus -sanalla netistä asiaa saa vastaukseksi, että kyseinen instanssi kehittää ja ohjelmoi kansalaisten opetusta. Olen Facebookissa pitkästi kritisoinut Opetushallituksen byrokratiaa ja jälkeenjääneisyyttä ja sitä, että kyseisen instanssin jälkeenjääneisyyden takia Suomessa valmistuu kouluista valtavat määrät työelämään sopimattomia ihmisiä. Ainoastaan ammattikouluissa opiskellaan tekemään yksipuolisesti jotain määrättyä tehtävää.

Käydessäni takavuosina kouluja niissä opiskeltiin lausumaan Kalevalaa sivukaupalla, laulamaan marssilauluja, ulkomuistista latelemaan uskonhistoriaa, valtioita, kaupunkeja ja ihmismääriä, joita en ole sen koommin tarvinnut. Sitäpaitsi monia valtioita eikä kansoja ole enää olemassakaan.

Nykyajan työelämä tarvitsee kielitaitoisia moni/projektiosaajia, yritystaustaisia ja kielitaitoisia finanssiosaajia, perhe/parisuhde/taloustaitoneuvojia, laajaa osaamista terveydenhoidon ja lääketieteen alueella, sähkö/eloktroniikka/teknologialalla, osaavia ja monitaitoisia henkilöitä hoito- ja hoiva-alalla, luovia ja monitaitoisia henkilöitä rakennus- ja konealalle jne.

Opetushallituksessa kaikki resurssit menevät siihen, että viranhaltijat ovat lukkiutuneet omien etujensa ja virkojensa pönkitykseen, kuten yleensäkin kaikissa virastoissa ja kuntien hallintoportaissa. Kansalaisten opettaminen nyky-yhteiskunnan vaatimaan osaamiseen opetushallituksella ei ole aikaa eikä halua, koska siellä ei oikein ole mitään nyky-yhteiskuntaan soveltuvaa osaamista eikä työkaluja. Opetushallitus pitäisi tämän vuoksi lakkauttaa kyvyttömänä hoitamaan tehtäviään ja tilalle pitäisi laittaa Koulutushallitus.

Kalevalan ulkoluvulla, marssilauluilla, uskonhistorian ulkoluvulla ym. tyhjänpäiväisillä toiminnoilla ei makseta velkoja, käydä kauppaa, tehdä töitä innovatiivisesti ja töitä kehittäen, kouluteta lapsia, hoideta terveyttä ja omaa jaksamista ym.

Suomi on pieni valtio peräpohjolassa. Meillä ei ole varaa olla kielitaidottomia, työelämää taitamattomia ja eri kulttuureiden kanssa yhteistyötä karttavia erkoita. Kaiken lisäksi olemme jäämässä teknologiassakin jälkeen monesta muusta maasta. Myymme helposti rikkoutuvia ja epäkuntoon meneviä laitteita kovaan hintaan. Myöskään monimutkaisten laitteiden käyttämistä oikein ei kukaan valvo eikä ota asiasta vastuuta. Laitteiden rikkoutuessa tai mennessä muuten epäkuntoon ei siihenkään asiaan ole organisoitu kunnollista hoitotiimiä.

Peräpohjolalaisina meillä ei ole myöskään varaa pitää yllä ja tyhjän panttina montaa sukupolvea kouluttamatonta ja osaamatonta kansalaista. Myöskään ei ole varaa pitää yllä kovapalkkaisia yritysjohtajia, jotka surutta käyttävät yhteisiä luonnonvarojamme omien etujensa ajamiseen ja loppujen lopuksi siirtävät yhteisiä varoja pois Suomesta.

26.6.2011

Huostaanotetuille ruoka merkitsee paljon

Alkukeväästä luin eräästä naistenlehdestä haastattelun pariskunnasta, jossa perheen emäntä luonnehti huostassaan olevien lasten mieltymyksiä. Emäntä kertoi lehdelle, että kasvateille ateriat merkitsevät hyvin paljon. Toisaalta emäntä itsekin näytti olleen ruoka-aikoina kotona - lieneekö hänkin ollut huostaanotettu aikoinaan. Perheen  isä taas oli enemmän kiinnostunut taloudellisesta puolesta. Hän ilmoitti reportterille, että jää pois töistä ja alkaa koti-isäksi, koska kasvateista saa hyvän taloudellisen hyödyn.

Tästä ajattelen näin, että miksei lasten oikeisiin vanhempiin satsata niitä rahoja, joita kasvattivanhemmille syydetään ja niitä rahoja jotka jäävät tästä operaatiosta sossujen kassaan. Koskaan ei myöskään lehdissä eikä muissa medioissa esiinny entisiä huostaanotettuja kertomassa huostaanottovaiheitaan joten ajattelen, että asia on heille ilmeisesti erittäin traumaattinen ja häpeällinen kokemus. Kasvattikodeissa on saatettu myös käyttää lapsia eri tavoin hyväksi, sillä melkoinen prosentti huostaanotetuista eivät pysy yhdessä kasvatuskodissa.

Itse olin lapsuudessani sisarusteni kanssa Gesterbyn lastenkodissa isän ja äidin köyhyydestä sekä rahattomuudesta johtuvien riitojan takia. Laitoksessa sain juosta hoitohenkilökunnan asioilla. Kerran vaalea iso nainen makasi selällään sangyllä pitäen jalkoja pystyssä seinällä. Hän komensi minua tuomaan hänelle nopeasti hajuvesipullon. Juoksin hakemaan pulloa ja kiipesin kiireesti raput ylös viemään sitä hänelle. Komapastuin liukkailla kivirapuilla ja lasipullo meni kädessäni rikki, jolloin vasempaan pikkusormeen ja kämmeneen tuli valtavat haavat.

Lapsuuskotonani äidillä ei ollut varaa ostaa itselleen vaatteita saatikka sitten hajuvesiä. Hänellä ei ollut myöskään aikaa maata keskellä päivää sängyllä passauttamassa itseään. Äitini oli kotiäiti ja sekatyömiehen vaimo ja minulla oli paljon sisaruksia. Äidillä oli myös syntymävamma siten, että toinen jalka oli jäänyt lonkasta lyhyemmäksi. Näin ollen hänellä oli varmasti kovia tuskia selässään kävellessään aina vinosa. Mitään lääkkeitä hän ei myöskään näyttänyt käyttävän. Hän ei tupakoinut eikä käyttänyt myöskään alkoholia. Isällä nämä paheet olivat ja riidat syntyivät silloin, kun hän oli alkoholin vaikutuksen alaisena.

Mielipiteeni näin aikuisena on, että tuolloin 1950-luvulla sipoolaisesta sosiaalitoimistosta vastaava Elsie Toiviainen teki asiassamme väärän kokonaisratkaisun. Toimiston tiedossa oli koko ajan perheemme kokonaistilanne ja sen annettiin pahentua. Lopputuloksena oli siitä myöhemmin, että sisarusparvessamme on yksi itsemurha, monet sisaruksistani eivät ole jaksaneet taistella työelämässä ja loput haluavat elää ilman menneisyyttä.

Tarkastelen sitten asiaa hieman syvemmältä ja jos asioita ei selvitä juurta jaksain on muutoksiakin vaikea laittaa alulle.

Isämme oli syntynyt vuonna 1917 eli hän joutui taistelemaan kaikissa sodissa. Hän oli pioneeri, joten siis vielä etulinjojen tuntumassa. Äitimme oli kansakoulun käynyt ja kasvanut maalla lehmiä hoitaen.  Äitimme lähti maalta pois, koska odotti lasta jollekin tuntemattomalle miehelle. Lapsi syntyi ja kuoli tuntemattomalla tavalla. Tosin sellainen asia on mainittu kirkonkirjoissa, että lapsi oli syntynyt ja kuollut.

Äitimme työskenteli sittemmin erilaisissa palvelijan tehtävissä monissa perheissä. Isämme taas oli metallitehtaassa ammattimiesten repsikkana. Ennen sotia äiti ja isä tapasivat ja alkoivat seurustella. Sota-aikana he menivät naimisiin ja minä synnyin 1945. Sodan jälkeen isämme rakensi rintamamiesrahoilla omalta isältään ostamalleen tontille omakotitalon, jossa ei ollut sähköä eikä vesijohtoja. Tyhjät vesiämpärit kannettiin alamäkeen kaivolle ja täysinä ylämäkeen. Asuntoon kuului pieni keittiö, pieni kammari ja pieni porstua.

Vuosikymmenen taitteessa muutimme lopullisesti maalle asumaan. Siihen mennessä meitä lapsia oli jo kolme ja neljäs oli tulossa. Radiot ja lehdet tykittivät ja pauhasivat politiikkojen sanomaa, että tehkää lapsia, paljon, paljon enemmän lapsia. Perheneuvojat toitottivat samaa. Siinä sadattuhannet hetekat natisivat ja hytkyivät lasten teossa, kuten meidänkin perheessä. Vapaa ja ehkäisystä huoleton seksuaalielämä ei kuitenkaan kumonnut sotatraumoja perheessämme, vaikka politiikoilla oli se lapsitehtailuun yllyttämisen takimmaisena tarkoituksena.

Traumojen hoidossa käytettiin viinaksia ja muita huumaavia aineita. Myös naisten ja lasten pieksäminen sairaalakuntoon oli monen miehen purkautumiskeino - vaikka sairaalaan ei juuri päästy vammojen synnyn takia. Isämme kuului tähän väkivaltaiseen ryhmään....

1.3.2011

Kirppistoiminnan lakkauttamisen syitä

Asiakaspiirin luomiseen menee yleensä useampi vuosi. Myös yrityksen kehittäminen taloudellisesti kannattavaksi vaatii luovia ratkaisuja. Paikan valitseminen liikkeen avaamiselle on myös tarkkaan harkittava. Valikoimien tarjoaminen paikallisille ja hiukan kauempanakin asuville pitää olla sopusoinnussa ympäristön kanssa. Tämä siis pätee myymälän valkoimiin. Eri asia on, jos pitää pelkästään toimistoa taikka kerhotiloja, silloin ympäristöllä ei ole niinkään suurta merkitystä.

Kirppistoimintaa aloitin pitämään Etelä-Sipoossa perikuntamme tiloissa joskus 1980-luvulla. Pidin sitä kesälomilla ja viikonloppuisin. Möin kaikkea vanhoja tavaroitani sekä toisilta perikuntalaisilta myyntiin saamiani tuotteita. Möin myös isän ja äidin jälkeen kotimökistä kaikkia tarpeettomia tavaroita. Jotkut paikallisetkin toivat tavaroitaan myyntiin. Ohessa oli myös kahvinmyyntiä ja leivonnaisia. Paikka sijaitsi hyvällä paikalla, Uuden Porvoontien varrella. Joskus paikalle tuli turistibussillinen ulkomaalaisia. Kerrankin pihalle saapui lukuisa joukko kiinalaisia matkailijoita keskellä heinäkuun hellettä.

Perikunnan pihalla kasvoi ahomansikoita ja sinä vuonna niitä oli erityisen runsaasti. Matkan johtaja kysyi, että saisivatko hänen asiakkaansa maistaa niitä. Luvan annettuani kiinalaiset levittäytyivät piha-alueelle niitä poimimaan. Näytin, että niitä voi pujottaa heinän varteen matkaeväiksi. Kiinalaiset ottivat valokuvia ja ihastelivat paikkaa. Jotkut ostivat kirppiskatoksesta jotain pientä myös kotimaahansa vietäväksi.

Ajan myötä kävi kuitenkin työlääksi loma- ja viikonloppukirppiksen pitäminen maaseudulla. Varsinkin sateisina kesinä kangastavara ja kengät sekä kirjat ja lehdet imivät kosteutta. Niihin alkoi tulla loppukesästä homeen hajua.

Muutettuani tänne Pikku-Huopalahteen 2002 alakerrassa oli mielestäni sopiva liiketila kirppikselle. Se oli kuitenkin tuolloin vielä käytössä toisilla yrittäjillä. Putkiliikkeen konttorin siirryttyä pois tiloista vuokrasin sen itselleni kirppistiloiksi keväällä 2006. Aluksi kaikki meni suunnitelmien mukaan. Asiakkaita tuli tasaisesti koko ajan lisää, sekä tavarantoimittajia että ostajia. Tosin liikeideani tuotti enemmän tavaroita sisään, kuin meni ulos, koska tavarantoimittajat saivat määrätyn provikan myydyistä tuotteistaan. Tässä oli vaarana, että huonokuntoisistakin tuotteista odotettiin tuottoa.

2007 heinäkuussa jäin päätyöstäni osa-aikaeläkkeelle, jotta voin käyttää enemmän aikaa liiketoiminnalleni. Ilmoitin myös myymälänhoitajalleni, että hän olisi vapaa tehtävistään vuoden vaihteeseen mennessä, koska pystyin nyt itse olemaan liikkeessä töissä koko sen aukioloajan. Tämä järjestely siksi, että liikkeen tulot olivat vain kolmanneksen liikkeen menoista.

Liikevaihto ei kuitenkaan noussut vuodessakaan niin, että se olisi peittänyt vuokrakulut. Kaiken lisäksi sattui 2007 joulukuun alussa liikkeessä tulipalo ja palosta säästyneiden tuotteiden kunnostaminen vei yli puoli vuotta. Liike oli suljettuna 2007 joulukuusta 2008 helmikuun loppuun remontin takia. Vuokrat juoksivat ja uusia hyllyjä ym. tarpeita piti hankkia. Minulla ei ollut tuotteille vakuutusta mutta vuokranantajalla oli vakuutus.

Korttelissa asusti Ronin jengi, joka kävi ruiskuttamassa vettä vaatetangoille tämän tästä. He tekivät myös muuta ilkivaltaa. Poikasakki tuli valtavana laumana ilkivallan ja vahingon tekoon. Joskus oli tyttöjäkin heidän mukanaan. Korttelin musliminuoret tulivat myös laumana ilkivallan tekoon.

Jatkuvien näpistysten ja tuotteiden likaamisten takia harkitsin vakavasti liikkeen lopettamista. Myös tulojen pysyminen menoja pienempinä vahvisti tämä lopettamispäätöstäni. Näin ollen lopetin kirppiksen pitämisen Pikku-Huopalahdessa elokuussa 2008. Olin velkaantunut liikkeeni pitämisestä aika lailla mutta toivon mukaan kotiavustajatoiminta ja muut liiketoimeni peittävät velat lähitulevaisuudessa.

11.3.2011

8.2.2011 tv:n näyttämä välikyselyohjelma

Minusta oppositiossa olevaa demaripuoluetta näytetään julkisuudessa joka välissä ja rutkasti enemmän, kuin vallassa olevia puolueita. Oppositiossa on muitakin puolueita, miksei niitä vyörytetä julkisuuteen demareiden lailla? Kaikesta taas näkee, että rahaa ei demareilta puutu.

Heidän hallussaan on lapsikauppa, josta saavat valtiolta mittavat valtionosuudet. Köyhiltä otetaan lapset pois ja annetaan rikkaille. Demarit sijoittavat myös massiivisen määrän köyhien lapsia erilaisiin laitoksiin valtionosuuksien saamiseksi. Demareilla on mahtava asunto/toimistotilojen/toimitilojen ja erilaisten kerhotilojen valtava kapasiteetti Suomen kaikissa kaupungeissa. Valtionosuuksilla remontoidaan myös suomalaisperheiden asumuksina olleita kurjia röttelöitä loistokuntoon ja annetaan maahanmuuttajille. Tässä ei siis ole kyse hyväntekeväisyydestä vaan silkasta bisneksestä. Luetteloa demareiden valtionosuuksista voisi jatkaa loputtomiin.

Nyt valtionsuuksien hanat demareille uhkaavat lakata virtaamasta, joten demarilauman on otettava lakki kouraan ja kierrettävä kerjäämässä äänestäjiltä ääniä jotta taas päästään rehvastelemaan täysillä valtionosuuksilla. Kunpa köyhät muistaisivat heidät nähdessään, että lapset on viety ja asunnot evätty.

Vertailussa muut maat 4.2.2011

Lehdissä ja uutisissa kirjoitetaan ja puhutaan paljon siitä, miten suurvaltojen politiikkaa pitäisi Suomen mielestä hoitaa. Tietysti asioista saa olla kiinnostunut mutta Suomella ei ole lainkaan kokemuksia kymmeniin miljooniin nousevan väestön hallinnointiin. Näissä valtioissa kaikkea on moninkertaisesti Suomeen verrattuna. Kuitenkin resurssit ovat niukat kaikkialla maailmassa. Tähän kuuluvat myös työpaikat ja luonnonvarat mm. vedensaanti. Vaikka muualla naiset eivät niinkään ole viemässä työpaikkoja on väestön määrä kuitenkin suuri työpaikkoihin ja luonnonvaroihin nähden.

Tietysti naisten alkaessa kouluttautumaan ja hakeutuessa töihin syntyvyys laskee ilman muuta, kuten se on Suomessakin laskenut. Näin väestön määrä vähenee pitkällä aikavälillä. Suomalainen nainen ei tee enää valtavia lapsilaumoja kuten hänen vanhempansa aikoinaan. Nykyään lapsilaumoja tehtailevat vain naiset, jotka eivät ole syntyperäisiä suomalaisia ja joilla ei ole juuri koulutusta. Lasten lukumäärään vaikuttavat monet tekijät. Uskonto on vaikuttajista suurin. Naisen asema kulttuurissa on myös iso tekijä. Joissakin kulttuureissa nainen omistetaan ja kohdellaan väkivaltaisesti niin sängyssä kuin arkipäivän askareissakin. Sosiaalinen asema esim. köyhyys ja asenne ettei ehkäisyä ole varaa hankkiia taikka siihen ei ole halukkuutta sitoutua. Tietysti hyvinvointivaltioissa lapsista saatava raha on myös kannustava tekijä kasvattaa lapsilaumoja.

Kaikissa maissa, Suomi mukaan lukien, ei väestöpolitiikka ole kovinkaan suosittu hallitusojelma. Eräässä itämaassa tosin valton päämies otti kantaa syntyvyyden laskuun siten, että hänen mielestään se vaaraantaa valtion turvallisuutta. Ihmismuuri siis luo turvallisuuden maahan. Mielestäni ihmisten pitäminen tykinruokana on vanhentunut ajatus.Tietysti suurvallat, jotka myyvät vanhentuneita sota-aseita maihin, joissa ihmismuuriajattelu on tärkeimpiä sotastrategioita, saavat ilman muuta taloudellista hyötyä sotarojusta. 

16.1.2011

Vieläkin sukupuolivalistus nuorille kangertelee

Ollessani pitkälti alle 15-vuotiaana koulun kevätjuhlissa ja kaikkien noustessa seisomaan ja laulamaan Suvivirttä oli juhlamekkoni värjäytynyt takapuolen kohdalta punaiseksi kuukautisten alettua huomaamatta. Takanani seisovat koulutoverit koskettivat minua, että heillä olisi asiaa. Sitten he supattivat korvaani tapahtuneesta.

Siihen aikaan kävin Etelä-Sipoossa kansakoulua. Lapsuuskotona navan alapuoliset asiat olivat ehdoton tabu. Jos kuukautisverta oli alusvaatteissa siitä sai tukkapöllyä tai sai jopa kepistä selkäsaunan, että oli tahrinut vähäiset vaatteensa.

Näin jälkeenpäin ajatellen nuorten laittaminen maailmalle ilman sukupuolivalistusta on minusta rikollista toimintaa. Tietämätön nuori on riistaa seksuaaliselle hyväksikäytöille ja sukupuolitaudeille. Monenlaiset seksistä ja huumeista elävät tahot metsästävät juuri näitä tietämättömiä nuoria ja luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista pilatakseen nuoren elämän.

Itse menin hyvin nuorena alivuokralaiseksi yli 50-vuotiaan siivoojanaisen huoneeseen. Hän kehui koko ajan nuorta ja hehkeää ulkonäköäni. Hän myös halaili minua ilman näkyvää syytä. Siihen aikaan minulla ei ollut mitään tietoa homoista eikä lesboista eikä senpuoleen muustakaan seksuaalisesta elämästä. Vauhkoonnuin vain, jos joku tuppautui pöksyihini. Uskon, että tämä vanha nainen oli lesboamiseen kallellaan mutta ei sentään käynyt sen rajummin päälleni.

Myöhemmin älysin alkaa kysellä seksi- ym. asioista gynegologeiltani. Heiltä saikin todella paljon tietoa. Gynegologit ovat minusta muutenkin oikea taho luennoimaan kouluissa, nuorisolaitoksissa, pappisseminaareissa, armeijassa ja muissa seksiä suojaamattomasti käyttämään suosivissa instansseissa. Yleensäkin kaikenlaisissa kansankokouksissa tunnin gynegologinen valistusrupeama olisi erittäin hyödyllinen.

Valistusrupeamassa puhuttaisiin suojaamattomasta seksistä, raiskauksista, ei-toivotuista raskauksista, sukupuolitaudeista, erilaisista ehkäisyimuodoista, joita olisi muitakin, kuin raha ja aborttiklinikka taikka puoskarointi. Luennoilla käsiteltäisiin hyväksikäyttöä, parisuhteita sekä tietenkin perhesuunnittelua. Samalla voisi varoittaa päihteiden ja huumeiden tyrkyttäjistä, koska päihteiden ja huumeiden käyttö lisää kaikenlaista holtittomuutta sukupuoliasioissa.

Siihen, että alapääasiat ovat retuperällä myös sivistyneissä valtioissa, on monia syitä. Perimmäisenä syynä on kuitenkin miesten haluttomuus tinkiä seksuaalisista nautinnoistaan ihonväristä, sosiaalisesta asemasta ja aikakausista riippumatta. Miehet ovat kautta maailman ottaneet myös uskonnot avuksi naisten ja lasten alistamisessa. Jumaluus kaikissa uskonnoissa heijastaa maskuliinisuutta.

Perhesunnittelu, lasten hyvinvointi, sukupuolitautien olematon esiintyminen, partnerin kunnioitus ja tasaveroisena pitäminen ym. seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen kuuluvat asiat eivät pohjimmilttaan kiinnosta miehiä. Miesten mieluisin liikakansoituksen harvennus onnistuu parhaiten sota-aseilla. Tässä asiassa miehet ovat jämähtäneet kivikautta alkeellisimmalle tasolle.

Nykyaikainen ase olisi ehkäisy ja perhesuunnittelu. Minusta ehkäisyvälineitä ja perhesuunnittelua voisi mainostaa viestimissä aina seksikohtausten yhteydessä. Nyt seksikohtauksia näytettäessä jää mielikuva, että sukupuolisuhteeseen rynnätään suin päin ja impulsiivisesti ilman mitään ehkäisyä ja suunnittelua. Tällä menetelmällä saadaan alulle ei toivottuja raskauksia ja maailmaan saatetaan miljoonia ja taas miljoonia onnettomia ihmisiä, josta esim. Suomessa sosiaalivirasto saa lapsibisneksestä vuosittain miljoonatulot valtiolta. Kaikkialla maailmassa harjoitetaan ei -toivotuilla lapsilla mittavaa lapsikauppaa sekä lypsetään hyväntekeväisyysmiljardeja.

Aina on ollut naisia, jotka ovat olleet halukkaita kohentamaan naisten ja lasten asemaa miesten maailmassa. Heidät on kuitenkin teloitettu noitina taikka syytetty ja tapettu poliittisina kiihottajina.

Suvun jatkamiseen miestä kuitenkin tarvitaan vain alle viisi minuuttia. Tempun tehtyään mies voi taas mennä omille teilleen. Naisen osana on sikiön kasvattaminen lapseksi ja aikuiseksi, joka kestää parhaassa tapauksessa vuosikausia - tai jopa vuosikymmeniä. Minusta tämä on valtava rupeama ja mullistaa koko naisen elämän. Hänen pitää sovittaa koko olemisensa jälkeläistensä hyvinvointia silmällä pitäen. Näin ollen tytöille pitäisi saada paras mahdollinen koulutus ja valmennus äitiyteen ja sopiva ammatti lastensa elättämiseen.

Kaikki naiset eivät tietenkään halua lapsia eivätkä myöskään halua sitoutua vuosikymmeniksi mihinkään yksittäiseen työ/kasvatusprojektiin. Vaikka näin olisi, niin valmius pitäisi kuitenkin olla ja valistuneisuus, sillä kukaan ei ymmärrä toista naista paremmin, kuin toinen nainen. Tosin on naisia, jotka aivan käsittämättömästä syystä sanovat hartaimman toiveensa toteutuneen, kun he ovat synnyttäneet poikalapsen. Olen kysynyt tämän asian perimmäistä merkitystä mutta en ole saanut selvää vastausta. Olen kuitenkin huomannut, että ilmansuunta vaikuttaa asiaan.  Mitä idemmäs mennään sen toivotumpi on poikalapsi. Tällaisen perheen ei pitäisi mielestäni lainkaan tehdä lapsia. Onnettomia tyttölapsia ja myöhemmin äiteja - ei kannata ahtaasti ajattelevan laittaa maailmaan. Suomessa riittää esim. poikakoteja ja nuorisovankiloita, joissa on pelkkiä poikia. Heitähän voisi poikalapsia ihaileva ottaa enemmänkin kotiinsa.

Kaikenlaiset keräykset hätääkärsivien hyväksi ovat miesten keksintöjä ja menevät useimmiten miesten ja sotimisen hyväksi. Kukaan ei pysty sanomaan, että onko hätääkärsivä saanut mitään apua massiivisista lahjoituksista. Ulkomailla rahalähetykset tyssäävät ulkomaan ministeriöihin ja monesti aseiden ostoon vaikka kestävä kehitys saataisiin aikaan voimakkaalla syntyvyyden säännöstelyllä ja perhesuunnittelulla. 

25.10.2010

Kolesterolikeskustelu Ylen Ykkösessä

Melkein lapsesta asti rytmihäiriöt, huimaukset sekä pyörälle päästään joutuminen vähäisessäkin tungoksessa ovat olleet vitsauksena. Myös pienet kovat patit kämmenselässä ja käden niveltaipeissa.

Lapsuuskotona keitettiin ydinlyykeittoa, jossa oli 10 senttinen rasvakerros liemen päällä. Perunat siis tavallaan uiskentelivat ydinluurasvassa. Myös voikerros leivällä oli korkea. Pullan päällä syötiin voita ja voita oli sinne ja voita oli tänne sekä tietysti paksua kermaa joka paikkaan. Läskisoosi oli suosiossaan eli eläinrasvaa tuli syötyä kilokaupalla kuukauden mittaan.

Tietysti on aina teräsihmisiä, joille mikään ei tee mitään. Itse kuulun kuitenkin niihin vaivaisiin, jotka saavat joka asiasta vaivoja, jos ruokavalio ei ole lähes rasvaton. 10% levite leivälle on ok. Rasvattomasta taikinasta leivotut leivät ovat ok. Uunissa ilman rasvaa haudutettu ruoka on ok. Rasvaton maito on ok. 4-10% rasvasekoite taikka kerma kahvin sekaan on ok. Jne.

Kolesterolilääkityksen alettua hävisivät kovat pahkurat käsistä kokonaan. Ilmeisesti myös verenkierrosta ainakin osa kalkkeutumisista hävisivät, koska rytmihäiriöt ovat nykyään todella harvinaisia. Ainoastaan, jos on tehnyt pitkän rupeaman raskasta ruumiillista työtä esim. metsätöitä ja jos ei lepää välillä, niin rytmihäiriöt alkavat myöhemmin kiusata.

TV-ohjelma ei minusta oikeastaan ollut oikein asiantuntijaohjelma, koska siellä oli ilmeisenä tarkoituksena vain tuoda esille se, että ihmisille syötetään turhia lääkkeitä ja syöttämisestä saadaan korruptiorahoja. Ilmeisenä tarkoituksena oli siis tuoda esille jokin ryhmittymä, jossa oli epäselvyyksiä.

Työpaikkalääkäreillä on yleensä sidotummat kädet, kuin muilla. Siellä helposti tekee väärän diagnoosin ja hoitaa väärää tautia pitkän aikaa väärillä lääkkeillä, jos ei ole tarkkana....

21.10.2010

Kirkkokohu

Ravintola/hotellialalla tutustuin nuorena homoihin. Minusta he olivat ahkeria ja mukavia työtovereita. Sillä alalla oli myös paljon ulkomaalaisia, jotka työskentelivät ahkerasti meidän muiden mukana. Tämä vaikutti sittemmin suhtautumiseeni koko työelämään ja yksityiselämääni, etten ole koskaan kiinnittänyt erityisempää huomiota poikkeavuuksiin skandinaavisista normeista.

Minua ihmetyttää kirkoissa jatkunut pitempiaikainen skandaali ihmisten käyttäytymisistä. Naispappeus oli jo sellainen asia. Sitten poikkeavat rakkaussuhteet ja nyt nämä kirkosta eroamiset. Näiden asioiden hoito kirkolliselta kannalta eivät ole osoittaneet mitään joustavuutta vaan pikemminkin kirkon keskiaikaista ja julmistunutta suhtautumista asioihin. Jos etsitään raamatullista näkökohtaa vertailuun ihmisten tekemisiin, niin sielläkin on anteeksianto ja armo päällimmäisenä opetuksena.

Minusta poliittisena puolueena kristillinen järjestö osoittaa ahdasmielisyyttä ja suvaitsemattomuutta, vaikka olemme hiljalleen kansainvälistymässä ja uskontokuntia maailmassa on tuhansia. Näin ollen ei olisi varaa tuoda omia ahdasmielisiä näkökohtia koko kansan tietoon ja siten myrkyttää ja loata koko kristillistä maailmaa näkemyksillään. Maailmassa on niin paljon hätää ja kurjuutta kristittyjen autettavaksi, että pikkumainen torailu vallasta ja rahoista sekä omista ahtaista etiikoista on naurettavaa.

Sitäpaitsi jos vaivautuu vähänkin tutkimaan historioita, niin enemmän kuin useat kirkonmiehet ovat aina olleet kallellaan nuoriin poikiin.

Yksityiselämässäni veljeni kertoi takavuosina, että häntä oli lähestynyt homoaikeissa keski-ikäisiä miehiä. Häntä huvitti kovin heidän kosiskelunsa. Veljeni on huumorimiehiä. Itseni kimpuun kävi kerran eräässä oppilaitoksessa lyhyt vanhempi lesbonainen. Kumartuessani nostamaan lattialle pudonneen monisteen hän hyppäsi selkääni. Myöhemmin minua ovat lähestyneet sivistyneemmät lesbot, jotka ovat hienovaraisesti vihjailleet kiinnostumisestaan. En kuitenkaan tunne mitään vetoa samaan sukupuoleen, joten olen vetäytynyt tahdikkaasti tilanteista kuin en olisi huomannut mitään.

Eräässä talouslehdessä oli allekirjoituksella varustettu etusivun kirjoitus siitä, että tapakristityt ottavat kantaa homokiistaan ja ovat näin eronneet kauaksi evakelisluterilaisesta kirkosta. Hän otti myös kantaa tapakristittyjen puolueeseen.

Ensinnäkin mistä tiedetään mihinkä puolueeseen kirkon jäsenet kuuluvat? Toisekseen kukaan ei voi yksin määritellä sitä, onko joku tapakristitty taikka jonkin muun sorttin uskovainen. Yhtä hyvin voisi puhua leipäpapeista ja vastuun pakoilijoista, joita uskovaisuuden taakse kätkeytyy paljon.

Eräs kysymys vielä; kuka todella nykyään uskoo siihen, että maailmankaikkeus luotiin  muutamassa päivässä ja ihminen sen valtiaaksi? Jos tämän mukaan toimii, niin kaikki ei ole silloin kotona.

Maantiedon läksyn lukeneena tiedän, että kaikkeuden kehittyminen on vaatinut miljardeja ja taas miljardeja vuosimiljoonia ja ehkä vielä määräämättömämmin aikaa, joita tiedemiehetkään eivät pysty laskemaan.

Kristinoppiin mennäksemme se on täynnä väkivaltaa ja veritekoja. Siellä myös itsemurhilla ja murhilla on keskeinen sijansa kuten monessa muussakin verisessä uskonnossa. Uudessa testamentissa tosin nöyryydestä ja toisten auttamisesta puhutaan paljon. Siellä ei myöskään tarvittu temppeleitä uskon harjoittamiseen. 

Tämän pohjalta kirkon tiloja voisi saneerata esimerkiksi rahattomien ja asunnottomien suojiksi. Kirkon työntekijät voisivat lähteä vaihteeksi tien päälle julistamaan Hengen sanomaa ja auttamaan hädässä olevia sekä näyttämään esimerkkiä läsnä olevista kristityistä.

Jos tällainen järjestely ei miellytä ehdotan, että kirkon työntekijät alistetaan Suomessa vallitseviin virkaehtosopimuksiin siten, että heidän työskentelyään määräävät kulloinkin voimassa olevat viranhaltijoiden työskentelyä säätelevät lait ja asetukset. Myös saneeraukset ja uudistukset kuuluvat niihin. Sille asialle ei siis voi mitään, jos kirkon viranhaltijoiden virat katsotaan ylimääräiseksi rasitteeksi veronmaksajille ja näin ollen lakkautetaan.

Monta muutakin vanhakantaista virkaa on lakkautettu ja tämä taas on luonut tietä uudistumiselle ja paluulle nykyaikaan.

17.10.2010

Puumanainen ja Amor

 Ihmeellistä, kuinka siihen kiinnitetään huomiota, kun vanhempi nainen seurustelee nuoremman miehen kanssa. Itselläni on ollut huomattavasti vanhempi aviomies, vanhempia seuralaisia sekä myös ikäisiäni ja vielä huomattavasti itseäni nuorempia. 

Tämä kannanottoni koskee siis vain tunteisiin perustuvaan suhteeseen miehen ja naisen välillä. Kokemusta ei ole taloudellisista seikoista perustuviin liittoihin, järjestettyistä liitoista eikä saman sukupuolen välisistä liitoista.

En ole huomannut iän vaikuttavan mitenkään tunteisiin eikä mihinkään muuhunkaan seurusteluun. Kansalaisuuskaan ei ole vaikuttanut rakastumisiini. Seuralaisen olemus ja jokin määrätty sekä erityinen piirre sillä hetkellä on sytyttänyt tunteeni. Muutaman kerran tosin olen kohteliaisuudesta ja myötätunnosta alkanut seurustella, koska toinen on nähnyt niin paljon vaivaa suhteemme eteen. Niissä tapauksissa olen kuitenkin tehnyt virheen. Rakkaus on myös tuolloin ollut täysin yksipuolista ja perustunut omalta puoleltani valheellisuudelle.

Rakkaussuhteen on minusta perustuttava vahvalle tunteelle ja fyysiseen vetovoimaan. Molempien pitää tuntea samoin. Tosin tämä ajanjakso hiipuu aikanaan ja tilalle tulee joko kasvaminen yhteen taikka erilleen. Parisuhteen kasvaminenkaan ei ole mitenkään aikaan sidottu. Voidaan muutaman päivän päästä huomata, että tämä suhde ei sittenkään toiminut tämän kauempaa. Toisinaan kasvaminen saatta kestää vuosikymmeniä ja jossain vaiheessa tiet sitten eroavat - mutta saattaa olla, että tiet eivät koskaan eroa. Tämähän luultavasti olisi ihanne, jota kaikki etsivät. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Tämän pohjalta on siis omituista, että ihmisten seurustelua taikka kiintymystä arvostellaan epäkypsästi. Arvostelun hedelmiä sitten pidetään niin loppuun mietittyinä, että ne ovat valmiita tuotavaksi kaiken kansan tietoon.

Esimerkkinä voitaisiin ottaa erään poliitikon aviosuhde, jossa aviopuolisoiden ikäero on n. 30 vuotta. Lehdissä spekuloidaan sitä, että poliitikon ikäluokassa olisi ollut paljon sopivampia puolisoehdokkaita. Saattaa olla, että niin olisi ollut mutta kuten yllä olevasta kirjoituksesta huomataan, Amorin nuoli on arvaamaton. Rakkautta ei voi käskeä eikä kiintymystä ostaa taikka siirtyä valkointitilaan vaan joko tunteet ovat olemassa taikka sitten ne eivät ole.

Niillä ihmisillä on todella vaikeaa, jotka ovat äskettäin avioituneet ja toinen osapuolista on menehtynyt esim. onnettomuudessa. Suhde on ikäänkuin katkennut kesken ja eloon jäänyt ei ole päässyt työstämään loppuun suhdettaan menehtyneeseen. Seuraavat seuralaiset saavat tämän ongelman kanssa elää siten, että eloonjäänyt voi joko lukkiutua uuden suhteen alkaessa taikka pitää uutta suhdetta terapeuttisena. Myös molempia tilanteita voi tulla uusissa suhteissa, riippuen siitä miten vastapuoli suhtautuu tilanteeseen. Terapeuttisissa- ja lukkiutumissuhteissa Amorilla ei ole osaa eikä arpaa, vaan suhde muistuttaa enemmän ystävyys- taikka hoivasuhdetta.

13.10.2010

Töistä ja tempuista palkitseminen

Talouslehdistä saa nykyään lukea, ettei palkkiot kiinnosta motivoituneita työntekijöitä. Minulla on päinvastainen kokemus työelämästä, tosin en ole ollut mukana siellä, kuin vaivaiset n. 50 vuotta. Sillä vähäisellä kokemuksella voin kuitenkin sanoa, että palkitsemiset ovat melkein kaikkien työntekijöiden moottori tehdä töitä.

Mitä määrätietoisempi työntekijä on sitä kiihkeämmin hän odottaa joka tehtävästään palkkiota. Jos palkkioasia lyödään laimin niin hänen puolestaan työt saavat odottaa tekijäänsä vaikka tuomiopäivään asti.

Tietenkin työpaikoilla on aina pyytettömiä työntekijöitä, jotka odottavat kärsivällisinä sitä, että heidän vuosikausien ahkerointiaan ja puurtamistaan joskus muistettaisiin. Sellaista kuitenkaan ei tapahdu juuri koskaan, koska aina esillä olevat ja päättäjien hihoissa roikkuvat huomataan ensin.

Vaikka en ole tutkija enkä alaa opiskellut, niin väitän että aina esillä oleminen ja itsensä joka paikkaan tunkeva sosiaalisesta asemasta riippumatta on ilmiö, joka liittyy olemassaolon taisteluun geneettisellä tasolla.

Esimerkkinä voisin tähän ottaa koirani, joka on 15-vuotias leikattu Siperian länsilaika uros. Koira on luonteeltaan laumakoira mutta samalla myös itsenäiseen ajatteluun kykenevä. Se tulisi luonnossa mainiosti toimeen ilman minuakin sillä tämän lajin koira ei koskaan kesyynny täysin. Toisaalta se kuitenkin pitää toisista koirista sekä lapsista ja ihminen on sille ehdoton auktoriteetti olettaen tietysti, että on sen hankkinut lauman johtajana ja omaa siten tietyn käytöksen. Koira tulee levottomaksi, jos osoitan sille tavallista enemmän huomiota ja olen sille tavallista ystävällisempi.

Se osaa myös heti käyttää sellaisia ihmisiä hyväkseen, jotka ovat tottuneet hemmottelemaan koiria taikka eivät oikein tiedä miten koirien kanssa toimitaan. Jollain tavalla poikkeaviin se suhtautuu varovaisen odottavalla kannalla ja pakollisten rapsutusten jälkeen se siirtyy mielellään kauemmas tarkkailemaan tilannetta.

Tämä koira osaa myös ajatella hämmästyttävän paljon ilhmisten lailla asioista esim. puistossa ulkoiltaessa. Jos se näkee muutaman ihmisen juttelevan keskenään, niin se pysähtyy heidän kohdalleen ja alkaa tehdä tarpeitaan, jos antaisin niin tehdä. Tämä osoittaa sen luontaisen esilletulon tarpeen, joka on myös monessa ihmisessä.

Tämä koira ei tee tarpeitaan mielellään metsään taikka syrjäiseen pusikkoon vaan mieluiten avonaiselle ja vasta niitetylle ruohokentälle, jonka laidalla se näkee liikennettä. Myös rappusten juuret ja puistokäytävät ovat sen mieluisia tarvepaikkoja. Näin se osoittaa, ettei sille kelpaa mikä tahansa huono ja vähäinen alue, vaan alueen on oltava arvostettu ja laadukas eli sellainen, mikä on muidenkin arvostama. 

Olen melko ankara koiran kasvattaja. Ruokaa se saa vain kerran päivässä ja lisäksi pari puruluuta myöhemmin välipaloiksi. Juomavesikin on tarkkaan laskettu näin vanhemmiten, kun pidätyskyky ei ole enää niin kontrollissa. Paino on sillä pysynyt normaalissa ja karva kiiltää. Ruoan antaminen kerran päivässä perustuu siihen, ettei se anna pestä hampaitaan.

Ottaessani itse välipaloja on koiralla toisinaan tapana mennä nuolemaan mielenosoituksellisesti tyhjiä kuppejaan. Otan tuolloin koiran hammastahnan esille ja tarjoan sitä sille. Mutta silloin se menee loukkaantuneena omalle petilleen ja murisee siellä tyytymättömänä. Yhdistän aina välipalani koirien hammastahnaan, jota se jostain syystä inhoaa, vaikka tahna on koirille tarkoitettua. Ensimmäisiä kertoja laitoin sitä sille suoraan suuhun, mutta siinä hötäkässä se oli purra sormiani.

Toiset koirat oppivat siten, että ne tekevät ensin jonkin toivotun tempun esim. istuvat ja saavat sitten makupalan. Koirani ei tee sille epämieluista taikka hyödytöntä temppua montaa kertaa, vaikka saisi siitä kananpalan palkkioksi. Kana on sen suurta herkkua. Koirani tekee ainoastaan sille luontaisen tempun mielellään odottamatta siitä palkkiota. Toisinaan se ei vaivaudu lainkaan tulemaan luokseni, vaan seuraa petiltään kuono etutassujensa päällä, valppaasti puuhiani. Minulla on yleisesti ottaen mielikuva siitä, että koirani tulee ajan myötä vihaiseksi, jos sen pitää tehdä jotain sille luonteensa vastaista.

Koska tämä siperianlaika on puoliksi metsästys/vetokoira. Näin ollen sille ei ole ominaista reviirin puolustaminen. Tällä koiralla on erittäin hyvä paikallisvaisto. Se ei koskaan eksy, vaikka ajaisi riistaa kilometrikaupalla. Se ei myöskään juuri reagoi kotieläimiin. Kissoista hevosiin ja sonneihin asti saavat kotieläimet olla siltä rauhassa. Koira muuttuu kuitenkin ihan toiseksi, kun se havaitsee riistaeläimiä. Varsinkin hirvet ja  karhut saavat sen raivoisan metästysvietin valtaan.

Nyt innostuin kertomaan koirastani mutta sitä seuraamalla on mielenkiintoista vertailla sen käytöstä ihmisten vastaavaan.

5.10.2010

Mietteitä naisen asemasta nykypäivän Suomessa 

Vielä oman ikäluokkani naiset (1940 -luvulla syntyneet) odottivat prinssiä pelastamaan heitä avioliittoon, joka takaisi loppuelämäksi turvatun toimeentulon. Tästä ja aikaisemmista asenteista johtuen, puhuttiin vielä joitakin aikoja sitten siitä, että nainen miehen kumppanina ja kaikenlaista kohtelua sietävänä, paikantuisi nyrkin ja hellan väliin.

Tietysti aina on löytynyt miehiä, jotka kohtelevat naistaan hyvin. Samat miehet luultavasti kohtelisivat myös alaisiaan hyvin. Miehet, jotka potkivat ja lyövät naisiaan kohtelisivat ilmeisesti myös alaisiaan huonosti.

Nykynaisen jonkinasteista alisteista asemaa kuvaa minusta se, että naiset eivät asemoidu riittävässä määrin johtotehtäviin, vaikka heille olisi kiintiöiden puolesta paikkoja vapaina.

Kuitenkin oman ikäluokkani yhtenä edustajana voin ylpeänä sanoa, että olen ollut koko elämäni ajan riippumaton miehen holhouksesta. Olen itsenäisesti luonut oman uran ja koulutukseni sekä kouluttanut jälkikasvun. Kaikki päätökset taloudessani ovat olleet miehistä riippumattomia.

Tästä olomuodostani saan kiittää edellisten sukupolvien naisia, jotka menivät tehtaisiin töihin ja lakkasivat tekemästä valtavia lapsilaumoja. Myös naisen pääsystä vaaliuurnille on heidän tuottamansa parannus naisen asemaan.

Naisten vallattua myös kirkon virat ollaan menossa hyvään suuntaan. Paljon on kuitenkin vielä alueita, joissa naisia ei näy. Kehittyvä tekniikka ja töiden rationalisointi varmasti tuovat lisää vastuullisia tehtäviä naisille. Naisten ei mielestäni kuitenkaan tarvitse noudattaa miesten tapaa toimia, koska naisilla on yleensä luontainen taipumus nähdä tilanteet ja mahdollisuudet miehiä kauaskantoisemmin.

Tästä johtuen pidän huonona asiana sitä, että idästä rahdataan Suomeen huntupäisiä naisia lapsilaumoineen heikentämään suomalaisen naisen juuri savuttamaa asemaa tasavertaisena kumppanina miehen rinnalla työssa ja kotona.

Myöskään Suomessa ei ilmeisesti ole kiirettä valistaa itämailta tuleville, että Suomessa paheksutaan naisen alistamista näkyvästi ja näkymättömästi. Naisen alistamista on sulkeminen hänet johonkin tilaan ilman rahaa, passia ja sopivia vaatteita sekä väkivallan käyttäminen taikka sillä uhkailu. Myös pitäminen naisen väkivallan pelossa, jos hän pukeutuu isäntämaan muodin mukaisesti ja käyttää omia rahojaan henkilökohtaisiin tarpeisiin.

Minusta itämaisten naisten ja miesten pitäisi saada jo kotouttamisvaiheessa suomalaisen naisen ja suomalaiseksi naiseksi pyrkivän asema täysin selväksi. Turhaa on pyrkiä länsimaiseen kulttuuriin nauttimaan sen suomia vapauksia, jos maahanmuuttajalla ei ole mitään halua taistella omasta puolestaan sen asian säilyttämiseksi.

Tässä valistustyössä tietenkin suomalaiset naiset ovat avainasemassa. Ei ole mitenkään tarkoituksenmukaista, että menneiden sukupolvien suomalaiset naiset ovat taistelleet nykynaisille heidän vapaan asemansa, jotta se sitten menetetään taikka ainakin heikennetään.

Useimmille suomalaisille miehille varmasti sopisi myös, että suomalaiset naiset kulkisivat hunnut päässä, ollen koko ajan raskaana, kengät piilotettuina, rahattomina, jotta eivät pääsisi mihinkään ja lapsilauma pyörisi jatkuvasti jaloissa. Naistaan saisi myös vapaasti pahoinpidellä henkisesti sekä fyysisesti.

19.9.2010

Velkabuumi

Nyt kohistaan siitä, että Suomella ja monilla sen kansalaisilla on enemmän velkaa, kuin kykenevät hoitamaan. Itselläni ainakin on ollut koko elämän ajan enemmän taikka vähemmän velkaa. Tällä kertaa on taas enemmän.

En olisi saanut jälkikasvuani enkä itseäni koulutettua, jos en olisi ottanut velkaa. Myös monista vastoinkäymisistä selviäminen on ollut mahdollista ainoastaan velkarahalla. Tosin velan ottaminen on aina helpompaa, kuin takaisin maksaminen. Myös vippivelkojen käsittelymaksut nousevat pilviin, jos velanmaksu viipyy pitkiä aikoja. Viivästyminen on kuitenkin aina otettava huomioon, kun selvittää velan hyödyt ja haitat. Tämä on ilmeisesti myös laajempana käsityksenä velkojen kanssa tekemisissä oleville.

Velan otto ei sinällään ole mikään hyvä keino hoitaa talouttaan. Toisaalta myös varallisuuden hankkiminen rikollisin keinoin taikka muiden kustannuksella on minusta vielä tuomittavampaa, kuin velan otto omalle vastuulle. Esimerkiksi varakkaan seuralaisen hankkiminen laskujen maksajaksi ja taloudellisen turvan tuojaksi osoittaa se hankkijan loisijaksi ja kyvyttömäksi kustantamaan oma elämänsä. Jos itse olisin varakas en suinkaan ottaisi kumppanikseni tällaista henkilöä, vaan valikoisin vertaisistani. Myös näin köyhänä seurustelen mielummin vertaisteni kanssa, koska tunnen itseni vaivautuneeksi parempiosaisten seurassa.

Toisaalta monien varakkaiden henkilöiden alkupääoma on tullut arvelluttavista lähteistä ja useimmiten heikompien ja ahdingossa olevien kansalaisten kustannuksella.

Velan ottaminen omalla vastuulla ja tarkoituksena takaisin maksaminen ennemmin taikka myöhemmin on minusta normaalia rahan kierrättämistä kansantaloudessa.

Nykyään lehtiä lukiessani ja muita medioita katsellessani on jostain syystä alettu propakandisoimaan sitä, että velkaa olevat henkilöt ovat jollain tavalla epänormaaleja. Toisaalta puhutaan myös, että velkaa ottaneet henkilöt olisivat oikeasti sosiaalilautakunnan asiakkaita ja heidän toimeentulonsa kuuluisi tulla sieltä. 

Tältä pohjalta sosiaalilautakunnalla olisikin runsaasti asiakkaita, koska vakinaisesti toimeentulotukien varassa elävät sekä ainakin yli puolet asunnonostajista ja melkein kaikki firmat pyörivät velkarahoilla. Suomen valtio toimii myös osittain velkarahoilla. Ilmeisesti näillä kaikilla velanottajilla on myös jonkinasteinen mielenhäiriö, mikäli mediaan on uskomista ja tämä varmasti selittääkin tungokset mielenterveysasemilla ja sosiaaliluukuilla.

Toinen outo käsitys on minusta se, että lainaa tarvitsevat ovat henkilöitä, jotka kilpailevat varakkaiden kanssa elintasosta. Totuus on kuitenkin sellainen, että elintasokilpailua ei voi olla, kuin samanvertaisten keskuudessa. Jos esim. minulle kanavoituisi pornoteollisuuden miljoonat veroparatiiseihin ja naapurille huumeteollisuuden miljoonat samoin olisimme silloin naapurin kanssa tasavertaisia kilpailijoita.

******** 

4.9.2010

Kova porno ja tavallinen porno sekä pehmosellainen

Ihmistä hallitsevat koko hänen elämänsä ajan ruoka, juoma ja sukupuolielämä. Ulkonäkö ja käytös ovat myös keskeisiä elementtejä sukupuolisuhteissa silloin kun siinä eletään aktiivista aikaa.

Seksuaalisuuteen eli pehmopornoon vetoamalla myydään ruokaa, juomaa, kosmetiikkaa, autoja, asuntoja, vaatteita, elokuvia, matkoja ym. hyödykkeitä.

Tavallista pornoa olisi seksikohtaukset erilaisissa elokuvaohjelmissa sekä tavallisissa parisuhteissa. Kovaa pornoa puolestaan saisi ostaa ja ladata omaan käyttöön sekä katsella sitä varten olevissa pornoteattereissa. Myös seksityöläiset joutuvat työssään käyttämään kovaa pornoa asiakkaiden niin halutessa. Kova porno on harvinaista tavallisessa avioliitossa paitsi jos seksityöläinen avioituu ja toinenkin osapuoli on kovaan pornoon ihastunut.

Normaalisti seksielämä kuitenkin tulee jossain vaiheessa elämänkaarensa laantumisvaiheeseen ja seksi alkaa menettää merkitystään. Monilla se myös vaikuttaa ulkonäköön, koska seksuaalisuus on juuri korostuneessa ulkonäössä. Toisaalta seksuaalisuus voi myös alkaa kasvaa ja saada uusia piirteitä eli siitä tulee sairaalloista. Tämäkin vaikuttaa ihmisen ulkonäköön ja käyttäytymiseen. Syömien ja juominen voi myös tässä yhteydessä saada poikkeavia muotoja.

Nautinto ja huumaantuneena oleminen on ihmisen tapa unohtaa hetkeksi arjen piinaava yksitoikkoisuus. Seksuaalisuus vietynä orgasmihakuiseksi saa siitä aina hetkellisen nautinnon.

Orgasmipitoinen seksi saattaa pitemmällä aikavälillä muodostua myös painajaiseksi, koska siitä tulee suorituspaineita sen ihmisen kanssa, joka on tottunut sellaiseen seksiin. Toisaalta taas lukuisten partnereiden vaihtuessa myös sukupuolitaudit ja ei-toivotut raskaudet vaanivat. Sopivan kokoinen kondomi on melko hyvä suoja mutta se ei aina pysy paikoillaan jos orgasmien saanti kestää.

Kovassa pornossa tosin annetaan ymmärtää, että orgasmin saanti on helppoa ja ilman kondomeja nauttii enemmän seksistä. Kovassa pornossa ei kuitenkaan puhuta mitään sukupuolitaudeista eikä ei-toivotuista raskauksista.

Koska sukupuolisuus ja siihen liittyvä pornografia on ihmisen arkipäivää pitäisi kouluissa ja yleensä opetuslaitoksissa olla sukupuoliopetusta missä pornografia ohjataan turvalliseen seksielämään sekä huomioidaan ihmisten erilaisuus siinä asiassa. Toinen sukupuoliopetuksen haara voisi olla perhekasvatus ja siihen läheisesti liittyvä toivottujen lasten synnyttäminen ja kasvattaminen sekä parisuhteen vaarat ja vastuut.

4.9.2010

Innovatiivisuus ja osaaminen työelämässä

Työelämän koulutusjulkaisuissa puhutaan innovatiivisuudesta. Sinällään asiassa ei ole mitään moittimista, koska tutkimukset suomalaisista aikaansaannoksista kansantaloudessa yltävät vain keskinkertaisuuteen. Siinä olemme kuitenkin ylivertaisia muihin nähden, että annamme kaikkien kukkien kukkia ja emme ole erikoisen hyviä millään osa-alueella.

Esimerkkinä innovatiivisuudesta oli eräs leipomoyrittäjä, jolla on niin paljon ideoita ja visioita, ettei koko elämässään saa niitä kaikkia toteutettua. Hän puhui samaan hengenvetoon hiilijalanjäjestä ja kertoi, että paistaa uunissa ruiskakkaransa ilman rasvoja ja makeutta kahteen kertaan mutta ei puhunut mitään siitä, millaisissa pakkauksissa myy tuotteensa. Toisaalta hän oli ihan oikessa siinä, että oli kiinnittänyt huomiota suomalaisten ylipainoon.

Minusta tässä ei ole oikeastaan kyse innovatiivisuudesta ja sen ohessa hiilijalanjäljestä. Innovaatiivisuuskäsite yhdistettynä hiilijalanjälkeen on työelämässä aina loppuun harkittu toimenpide. Esimerkkitapauksessa se olisi ollut, että ruisleipää paistetaan yhden kerran ja pakataan luontoystävälliseen pakkaukseen, joka biohajoaa määrätysssä ajassa. Silloin olisi voinut puhua innovatiivisesta hiilijalanjäljestä.

Samaisessa lehdessä oli myös kirjoitus siitä, miten rekrytoijat eivät ole selvillä Suomen talouden huonosta tilanteesta. Voidessaan suositella ja palkata taloon parhaita osaajia palkataan sellaisia henkilöitä, jotka ovat rekrytoijien koulutustasoa taikka heitä alempana jos siihen on vähäinenkin mahdollisuus. Tämä on seikka, johon pitäisi kiinnittää huomiota. Professoritason osaaja osaa aina enemmän, kuin kandidaatti taikka lisensiaatti.

Esimerkkinä voisin mainita omakohtaisen kokemukseni. Minulta meni monta vuotta sitten kukkakeppi silmääni ja siitä aiheutunut tulehdus hoidettiin asianmukaisesti. Kuitenkin silmä alkoi vaivaamaan siten, että se tuntui toisinaan karhealta ja sitä kirveli ja punoitti. Kävin ensin optikolla tarkistuttamassa silmälasini. Hän ei löytänyt mitään erikoista. Sen jälkeen menin yksityiselle silmälääkärille ja hänkään ei löytänyt mitään, vaan määräsi joitakin silmätippoja. Tämän jälkeen pyysin työterveydestä lähetteen silmäklinikalle ja sielläkään ei osattu sanoa mistä kirvely ja punoitus johtui.

Lopulta hain silmätautien professorin vastaanotolle Espooseen. Hänen ei tarvinnut paljoakaan tutkia silmiäni kun jo sanoi, että minulla on kaksi haavaa silmässäni, jotka supistuvat ja laajenevat rasitusten mukaan. Hän määräsi silmägeeliä ja lasisauvan, millä laittaisin geeliä silmään. Keino on minulla vielä tänä päivänäkin käytössä, vaikka tapahtumasta on jo kulunut melkein 20 vuotta. Kirvelyä ei ole juuri ollut nimeksikään geelin ja hygieeniseksi pestävän lasisauvan ansioista. Voi toisaalta olla, että nykypäivänä haavat voitaisiin laserhoidolla laittaa umpeen.

1.9.2010

Johtaminen valokeilassa

Johtaminen on noussut puheenaiheeksi talouslehdissä. Tyylejä on erilaisia mutta kolme niistä on erottunut päälajeiksi.

Kulissijohtaminen

Näivettäminen

Nostattaminen

Koska monissa työpaikoissa ovat työntekijät jo johtajiaan koulutetumpia on johtaminen entistä vaativampaa. Toisaalta johtamisen oppeja opiskellaan ryhmissä muiden alojen johtajien kanssa voisi tältä pohjalta ajatella, että perustettaisiin johtokeskuksia, joissa kunkin alan johtajat voisivat johtaa virtuaalisesti omia johdettaviaan. Tietysti paikan päällä pitää aina käydä toteamassa, että asiat ovat siten, kuin on annettu ymmärtää.

Taloudellisesti tämä tulisi halvemmaksi, kuin pitää monia johtajia konserneissa. Toisaalta johtajat ovat jo niin koulutettuja, ettei työttömiksi jääneillä olisi hätää, koska varmasti sijoittuisivat hyvin  työelämään.

Kulissijohtajista on sanottu, että he kiirehtivät paikasta toiseen takin liepeet liehuen ja kännykkään puhuen mutta eivät saa mitään aikaiseksi työpäivänään.

Näivettäminen on taas työntekijöiden latistamista. Johtajan ideat taikka johtajan toisilta ottamat ideat voivat vain johtaa käsittelyihin jos ne kelpaavat sisäpiiriläisten etuja ajamaan. Myös työntekijät ovat nöyrinä hiljaa, koska organisaatiokaava on kaiken tekemisen johtotähti.

Nostattavan johtotyylin organisaatiossa ei ole organisaatiokaavaa. Siellä työntekijät ja johtajat ovat tasavertaisia työssä ja visioissa. Tämän sanotaan olevan myös johtotyyliltään ehkä kaikkein haasteellisin, koska johtajan on perehdyttävä tarkoin henkilöstöpolitiikkaan, jotta kaikkien tarjoamat ja toteuttamiskelpoiset ajatukset eivät päätyisi hukkaan, vaan saisivat ansaitsemansa huomion ja sitä kautta muun palkitsemisen.

Vuosikymmeniä eri instansseja palvellessani en ole ollut nostattavassa työpaikassa koskaan töissä. Näivettäminen ja kulissijohtaminen ovat tuttuja termejä. Olisi toisaalta ollut mukavaa vielä kokea millaista nostavassa ilmapiirissä olisi ollut ytöskennellä, koska olen mielestäni uudistuksia mieluusti tarjoava työntekijä.

Uuudistukset ovat olleet sekä työpaikkaa parantavia että sovellettavissa laajemminkin, kuten alun alkaen savuttomuus työpaikoilla. Asiassa ryhdyin toimenpiteisiin työpaikallani vuonna 1989, koska silloin tupakoitiin työhuoneissa ja ilmanvaihtoa ei ollut ollenkaan. Prosessi kesti useita vuosia ennen kuin saatiin laki valmiiksi savuttomista työtiloista työpaikoilla.

25.8.2010

Nälkäisyys-käsite

Nälkäisyys on kivunnut hiljalleen lehtikirjoittelussa suosikkisanaksi kuvaamaan nuorten ikäluokkien suhtautumista työelämään. Minusta pitäisi pikemminkin puhua siitä, että nuori ikäluokka on koulutettua ja työt pitäisi kehittää koulutuksia vastaaviksi suoritteiksi.

Olen toiminut työelämässä noin 50-vuotta eri aloilla ja eri ammattisektoreilla. En kuitenkaan ole huomannut mitään sellaista, että sana nälkäisyys olisi oikeutettu kuvaamaan sanotun ikäluokan työskentelyä. Työpaikkojen vanhentuneet työtavat sitävastoin ovat kiinnittäneet jatkuvasti huomiotani ja ovat olleet koko ajan parannusehdotusteni kohteena.

Nuorempi ikäluokka on mielestäni huomattavasti koulutetumpaa, kuin esimerkiksi suuri ikäluokka aikoinaan. Nuoremmilla ovat vaatimukset myös sen mukaisia. Suurin osa nuorista sitäpaitsi haluaa lähteä itse kokeilemaan onneaan ja vanhemmat ovat useimmiten vastahakoisia päästämään heitä työelämään, koska koulutukset ovat vielä kesken. Toisaalta nuori voi välillä olla töissä ja taas jatkaa kouluttautumista - sillä onhan kouluttautuminen koko elämän kestävä prosessi.

Itse lähdin työelämään 15-vuotiaana kansakoulupohjalta. Minut pakotettiin lähtemään kotoa, koska koti ei pystynyt tarjoamaan ruokaa eikä asuntoa, sillä minun lisäkseni oli kuusi nuorempaa sisarusta pienessä, muutaman neliön asunnossa. Vanhempani myös suhtautuivat minuun agressiivisesti, koska olin alkanut ajatella itsenäisesti.

Siihen aikaan tuhannet ja taas tuhannet kaltaiseni kansoittivat työpaikat tekemään likaista työtä pienellä palkalla - suunilleen samoin, kuin halpamaista tuleva työvoima tänä päivänä. Siinä vaiheessa olisi voinut toitottaa nälkäisyys-propakandaa.

Tuolloin myös nykyiset teollisuusjätit loivat imperiuminsa - suuren ja kouluttamattoman ikäluokan selkänahasta maksamalla nälkäpalkkaa pitkistä työpäivistä. Työeläkettäkään ei kertynyt silloin, joten valtiokin säästi runsaasti teettämällä ilmaista työtä silloisilla nuorilla. Nimeltä voisi mainita esim. Wärtsilä -nimisen yhtiön, joka jo isäni aikoina kasvatti yhtiötään työntekijöiden ahertaessa myrkyllisten aineiden saastuttamissa, lämmittämättömissä ja likaa tihkuvissa tehdassaleissa, joissa oli rikkinäiset ikkunat kesät/talvet.

Kaikenlaisesta nälästä oli silloin kyse, kun varattomat, sotia käyneet vanhemmat eivät voineeet tarjota meille muuta, kuin valtavia sisaruslaumoja. Isät ja joskus äiditkin elättivät perheitään pienillä tehtaiden liukuhihnapalkoilla taikka hanttihommilla. Loppujen lopuksi, minun tapauksessani, sisarukset sitten työnnettiin niskoilleni, kun sain jonkinlaisen jalansijan työelämässä.

Työttömyyttä oli myös paljon ja miehiä kerättiin tienvarsilta kuorma-autojen lavoille ja vietiin hätäaputöihin esim. teitä rakentamaan puoli-ilmaiseksi.

Työelämä on huomattavasti parantunut niistä ajoista. Nykyään nuorilla on valita maailmanlaajuisista työpaikoista, jos vain huolehtii siitä, että kielitaito pysyy hyvänä. Myöskään heillä ei ole rasitteina valtavia sisaruslaumoja. Niillä nuorilla on tietysti vaikeampaa, joiden vanhemmat ovat kiihkouskovaisia. Tällaisilla vanhemmilla on yleensä valtavat lapsilaumat.

Mielestäni on hyvä, että nuorilla on ammattitaitoa ja osaamista, koska Suomi pienenä valtiona maailmankartalla ei omista mitään mainittavia luonnonrikkauksia, joilla kilpailla kansainvälisissä kaupoissa. Koulutettu ja osaava työvoima voisi olla valttimme.

Sivistys ja osaaminen poikii aina jotain positiivista. Osaamattomuus ja sivistymättömyys aiheuttaa levottomuuksia ja vahinkoa omalle maalle sekä ympäristövaltioille, joita sekasortoja uutisoidaan päivittäin.

Näppituntumalla voisi sanoa, että vanhojen sukupolvien väistyessä laivan ruorista, päästään purjehtimaan väljemmille vesille nuoren ja maailmaa nähneen sukupolven astuessa ohjaimiin. Vertailu kuuluu näihin hyviin ja tärkeisiin asioihin.

Vanhoilla ajoilla tuijotettiin vain Suomen sisäisiin oloihin. Propakanda siniristilipusta ja ateenalaisten laulu/kaunis on kuolla joukkosi eessä.. oli valmistamista ikäluokkaamme tykinruoaksi. Alkoholia juotiin paljon ajatusten turruttamiseksi ja uskottiin oman sisäpolitiikan kaikkivoipaisuuteen.

Nykyään voidaan vertailla Suomen oloja kansainvälisillä mitoilla ja nähdä mitä määrätynlainen politisointi sekä käyttäytyminen aiheuttaa pienessä valtiossa, joka väestömäärältään on hädin tuskin keskikokoista kaupunkia suurempi, maailmanlaajuisesti mitattuna.

*****************

22.8.2010

Myyntityö

Taloudellisen laman hiukan hellittäessä ovat talouslehdet innostuneet kirjoittamaan palveluista ja myyntityöstä. Mielestäni nämä kaksi asiaa ovat aina kuuluneet yhteen. Myyjän tehtävänä on palvella asiakasta ja toteuttaa asiakkaan toiveita sillä sektorilla, jolla asiakas asioi.

Esimerkkinä voisi olla kahvila-konditoria. Asiakas tulee heti aamusta liikkeeseen ja pyytää tuoreita patonkeja. Takahuoneessa on laatikkopino, joissa niitä on tullut samana aamuna. Myyjä tietysti kehottaa asiakasta istahtamaan hetkeksi, kun hän hakee pyydetyt tuotteet takahuoneesta.

Myyjän ruksattua kuormakirjaan saapuneen patonkierän vie hän ne myymälän puolelle omalle paikkalleen ja laittaa asiakkaan pyytämät patongit pussiin. Tämän jälkeen hän tiedustelee asiakkaalta, josko tälle saisi olla vielä jotain muuta. Asiakas tyytyy patonkeihin ja maksettuaan ostoksensa kiittää vaihtorahoista. Myyjä tietenkin kiittää käynnistä ja toivottaa tervetulleeksi toistenkin. Hymy ja reipas olemus vielä tehtostavat myyjän toivotusta. Saattaa olla, että aamun tilanne pelastaa molempien päivän tai ainakin toisen.

Tästä hyvin arkisesta esimerkistä voisi olla myös toinen esimerkki, jossa myyjä ei ole halukas siirtelemään laatikoita heti aamutuimaan ja ilmoittaa asiakkaalle, ettei patonkeja ole vielä saatavilla. Myyjä saattaa vielä olla syventynyt johonkin toiseen asiaan ja asiakkaalle jää tilanteesta vaikutelma, että hän on liikkeelle yhdentekevä.

Tietenkään tällainen esimerkki palvelusta ei kata koko aineellisten ja aineettomien tavaravirtojen vaihdantaa maailmanlaajuisesti. Asioihin vaikuttavat paljolti kiire, paljous ja asiakkaan etäisyys ostopaikasta.

Syvimmän laman jälkeen teollisuus on pyytänyt apuun myynnin professoreita ja muita asiantuntijoita, jotta tehtaiden tuotanto saataisiin myydyksi.

Nykyään on kuitenkin teho- ja vähemmän tehokkaan myynnin esteenä myös ympäristönäkökulma, joka kilpailee vahvasti liike-elämän johtajiston ja osakkaiden palkkioiden kanssa. Palkkioiden suuruudet ovat verrannollisia myynnin kasvuun ja nykyään vähillä kiinteillä kustannuksilla. Teollisuuden tuotokset hyviin palkkioperusteisiin ovat siis kovasti ristiriidassa ympäristön vaatimusten kanssa.

Tietysti tässä voisi tarkastella myynnin kehitystä vuosikymmenien ajalta. Alun alkaen riitti se, että möi hymyn kera asiakkaan pyytämän patonkierän.

Myöhemmin myyntikoulutuksissa istuttiin kabineteissa ringissä toisiaan kädestä pitäen huojuen ja hymisemällä itseään suggeroiden, että asiakkaille pitäisi myydä patonkeja enemmän, kuin mitä tämä pyytää. Myös oheistuotteita, kuten levitteitä, juomia ja leikkeleitä.

Vielä myöhemmin myyntikoulutuksissa oli viimeisintä muotia myydä valmiiksi pätkittyjä, voideltuja ja täytettyjä patonkeja asiakkaille. Siitä ei kuitenkaan puhuttu mitään, että patongit näin menettäisivät rapeutensa ja tulisivat täytteiden myötä nahkeiksi ja sitkeiksi syödä. Täytetyt patongit olisivat muhkeita ja täytteetkin olisivat lihottavia ja patonkia ja täytettä olisi aivan liikaa monen asiakkaan tarpeisiin. 

Näin kuitenkin on saatu katteet ja johtajiston sekä osakkaiden palkkiot pysytettyä hyvänä vaikkakin syöttämällä asiakkaita epäterveellisesti. 

Myyntikoulutuksissa oli myös vaihe, jossa asiakas olisi saattanut saada kokin mukaansa patonkeja valmistamaan syömäkuntoon. Kokin, patonkien täytteiden lisäksi olisi voinut ostaa keittoa ja juomista.

Valuutan vaihduttua euroiksi ja erilaisten tuotteiden hintojen noustua kymmenkertaisiksi mutta palkkojen pysyteltyä suunilleen mummon markkojen aikaisina, myynnin professorit ja asiantuntijat ovat sitä mieltä, että asiakas voitelee ja pätkii itse patonkinsa, jotta työvoimakustannuksissa säästettäisiin.

Vielä on myyntitahoja, jotka myyvät yksittäisten komponenttien sijaan kokonaisuuksia. Epäselvien käyttöohjeiden sijasta työllistetään henkilöitä käynnistämään ja ylläpitämään komponentteja ja kokonaisuuksia eri tarkoituksiin. Selkeät käyttöohjeet saattaisivat mahdollistaa kopiointeihin, kun taas käyttäjän myyminen komponentin ja kokonaisuuksien mukana hidastaa kopiointeja, koska ostajat joutuvat opiskelemaan asiat perustuksista lähtien.

Siinä vaiheessa, kun ostaja on päässyt perille ostamastaan tuotteesta ja nähnyt myös tuotteen rajoitukset, saattaa hän keksiä siitä toimivamman kokonaisuuden. Näin ollen alkuperäinen myyjä on taas siinä pisteessä, että pitää vaihtaa kokonaan myytävät tuotteet taikka myy lisenssillä ostajan parantamaa malliaan taikka sitten keksii alkuperäismalliinsa asiakasta paremman version.

Jossain kolutusten vaiheissa oli myös puhetta siitä, että tuotetaan vain sellaisia tuotteita, joilla on selkeä kysyntä niin ei tarvita myyntitykkejä myymään tavaroita ja palveluita, joille ei ole käyttöä.

Suuntaus on kuitenkin edelleen se, että valmistetaan valtavat määrät tuotteita, jotka lojuvat ihmisten kodeissa ja toimistoissa käyttämättöminä. Jotkut tuotteet vanhenevat jo ennen kuin tulevat edes myyntiin. Tuotantolaitoksista tulee myös sivutuotteita, joiden sijoitusta ei olla ajateltu loppuun asti. Myös palvelut vanhenevat. Mikä oli hyvä käytäntö eilen ei tänään enää pädekään.

Pyramidimalli työpaikoilta ei ole vielä poistunut, vaikka eletään atomiaikaa. Työpaikan hierakiassa ovat alimpina ne joiden selkänahasta liikevaihto kiskotaan. Pitää olla ylettömän innostunut patonkien myynnistä ja tuputtaa niitä joka asiakkaalle mahtavat määrät. Seuraavaksi tulevat työnjohtajat, jotka seisovat myyjien selän takana ja laskevat, paljonko patonkeja kukin myyjä myy. Jos päivän mittaan ei ole saanut määrättyä määrää patonkeja myytyä, sellainen myyjä joutaa kilometritehtaalle. Työnjohtajien tausstalla ovat muu johtajisto sekä osuuksien odottajat.

Uusinta uutta myyntityössä on se, että asiakkaan kieltäytyessä ostamasta hänelle tarjottua patonkierää, kieltoa ei noteerata kielloksi, vaan sen pitää tulkita epäröinniksi. Siitä tilanteesta pitää sitten kasvattaa patonkien ostoon poikiva myyntitapahtuma. Tässä vaiheessa sivistyneestä käytöksestä ei ole apua, vaan on sanottava, ettei ole rahaa taikka tarkoitusta ostaa patonkeja. Mikäli tästä ei ole apua niin sitten vain mennä pois patonkitilanteesta lainkaan ostamatta niitä.

Pohdittavaksi jää, että onko osakeyhtiö yhtiömuotona aikansa elänyt, koska se on ympäristöä ajatellen riistotaloutta.

 **************

Ihmisen totaalinen katoaminen

Länsimaissa asiaan liittyy suurella todennäköisyydellä elinkauppa. Varakkaiden ostajien omien elinten pettäessä tarvitaan pikaisesti uusia elimiä. Maailma on täynnä köyhiä ja juurettomia sekä turvallisuudestaan välinpitämättömiä ihmisiä mutta voivat kuitenkin olla niin terveitä, että soveltuvat elinluovutuksiin.

Ruumiiden hävittäminenkään ei ole mikään ongelma niin kauan kun on rakennustyömaita, tietyömaita, aavaa merta, soita ja asumattomia alueita. Elinkauppaa voidaan siis harjoittaa melko suuressa mittakavaassa. Ilmi tulee vain todella harvoja tapauksia ja niissäkin saattaa olla katoamiseen liittyviä epäselvyyksiä. Myös raha saattaa vaientaa viranomaisia. Monissa maissa ei myöskään ole henkilötunnusta, kuten esim. Suomessa. Näin ollen tieto väestömääristä on joillekin tahoille myyntiarvo sinänsä.

Suomessa painostetaan ja pakotetaan synnyttämään lapsia, joille ei ole tarjota  tulevaisuutta. Lasten sijoittamiset lastenkoteihin ja pompottamiset sijaisperheissä kasvattaa todella harvoista lapsista itsestään huolehtivia ja tasapainoisia kansalaisia. Lapsella täytyy olla ainakin toinen vanhempi, joka ajaa lapsen etua. Mielestäni Suomikin sivistysvaltiona osoittaa suunnatonta vastuuttomuutta siinä, että lapsia saa tehdä kuka vain ja millaisiin olosuhteisiin tahansa.

Vastuuttomien lapsentekijöiden mieleen ei juolahda sellainen asia, että lapsesta kasvaa aikuinen, joka tarvitsee koulutuksen, työtä ja palkkaa sekä ihmisarvoisen vanhuuden ja arvostuksen yhteiskunnassa. Vastuullinen lapsentekijä ei halua lapsestaan salaperäisesti katoavaa elintenluovuttajaa ja sen jälkeen haudattavaksi jonkun uudisrakennuksen monttuun taikka muuhun edellä lueteltuihin paikkoihin. Täpötäydet rangaistuslaitokset ja ylikuormitetut mielenterveydenhoitajat setvivät ihmisten kohtaloita, joiden ei olisi tarvinnut syntyä.

21.6.2010

Raiskaukset ja muut naiseuteen kohdistuvat väkivaltaisuudet 

Näin eläkkeellä on aikaa perehtyä kaikenlasiin lehtiin ja verrata tapahtumiin omia kokemuksia vuosikymmenien ajalta. Käsiini osui eräs ammattilehti, jossa käsiteltiin pääasiassa raiskauksen uhrin tuntoja. Kokonaiskäsitykseksi minulle jäi, että naisten pitäisi enemmän kiinnostua budolajeista, jotta osaisivat puolustautua päällekävijöitä vastaan.

Itselleni kävi vuosia sitten kaksi kertaa raiskaaja päälle. Ensimmäisellä kerralla Pohjolan Liikenteen kuski onnistui yrityksessään, koska olin aika lailla maistissa. Tehtyään temput hän tipautti minut tienlaitaan, josta sitten kömmin pystyyn jatkaakseni matkaa. Tarkistin myös käsilaukkuni, ettei mitään ollut hävinnyt. Päätin silloin, että käyn poliisilaitoksella tekemässä ilmoituksen asiasta. Poliisilaitokselle pääsinkin erään työmatkalla olevan naisen kyydissä ja autossa keskustelimme tapauksesta.

Mennessä vuorollani kuulusteluhuoneeseen oli siellä kaksi konstaapelia, joista toinen istui pöydän takana. Kertomukseni alkoi huvittaa heitä. Sain kuitenkin kyydin oikeuslääketieteelliseen, jossa katsottiin veren alkoholipitoisuus ja otettiin näytteet siittiösoluista sekä näytteet mahdollisten sukupuolitautien varalta.

Minuun luvattiin olla sitten aikanaan yhteydessä.

Toisella kerralla päälleni kävi lihaksikas, keski-ikäinen kalju mies  Kaivopuistossa. Olin tavanomaisella iltakävelyllä lähellä kotiani. Mies kamppasi minut pusikkoon yhdellä nopealla liikkeellä. Samantien hän nosti hameeni ja veti pikkupöksyni alas. Hetken kuluttua ajattelin, että tinttaan häntä nenään taikka työnnän somet hänen silmiinsä. Vuotavan veren ajatteleminen kuitenin teki minut lamaantuneeksi, koska sellaisen aikaansaaminen olisi vaatinut kajoamista toiseen ihmiseen.

Aloin kirkua apua ja kiemurrella itseäni vapaaksi. Raapaisin miestä kaulaan ja otin häntä kurkusta kiinni. Hän tuntui olevan painija otteiltaan ja sai käteni liikuttelun lukittua. Siinä asennossa hän ei kuitenkaan voinut edetä varsinaiseen temppuunsa. Ajattelin, että hän yrittää tukahduttaa taikka lyödä minut tainnoksiin mutta niitä toimenpiteitä hän ei ehtinyt alkaa toteuttaa. Läheiseltä kalliolta laskeutui noin 15 hengen ryhmä tummiin pukeutuneita punkkareita. Heidän johtajansa huusi, että jättää minut rauhaan. Kaljupäinen lihaskimppumies lähti pötkimään pakoon housujaan nilkoista nostellen.

Punkkarinaiset tulivat auttamaan minut pystyyn ja puhdistamaan vaatteitani, jotka olivat roskaantuneet. Sitten kaikki lähtivät saattamaan minua Kasarminkadun suuntaan, jossa kotini oli.

Poliisi soitti myöhemmin Pohjolan Liikenteen kuskin tapauksesta, että juttu oli menossa käräjille ja olisiko minulla vaatimuksia. Raiskaaja ilmeni mieheksi, joka oli aviossa ja hänellä oli kaksi pientä lasta. Hetken mietittyäni minulla ei ollut vaatimuksia, koska en ollut tullut raskaaksi enkä ollut saanut sukupuolitauteja. Vaadin vain oikeutta langettamaan tuomion, joka niissä tapauksissa oli tavanomainen.

Oikeastaan olin tottunut lapsuudesta lähtien siihen, että naisia ja lapsia pahoinpidellään. Isäni käytti nyrkkejään ja kättä pitempää lähes päivittäin hakatessaan joko jalastaan invalidia äitiämme taikka nuorempia sisaruksiani. Myös minun kimpuuni hän kävi kymmeniä kertoja lapsuuteni aikana, vaikka olin ilmaisena piikana taloutta hoitamassa ja hevosena pelloilla sekä metsissä. Lapsuuskotini oli sähkötön ja vesijohdoton pieni mökki, jossa asui 9 hengen talous. Väkivaltaisuuden seurauksena poliisit ja sossut olivatkin meillä vakinaisia vieraita terveydenhoitajan (silloisen tippaiidan) lisäksi.

Pahaksi onneksi avioiduin myöskin poliisin kanssa, joka oli käynyt sodat ja oli muuttumassa aina vain väkivaltaisemmaksi juopottelun seurauksena. Erosimme vajaat 10 vuotta myöhemmin, koska tappelut saivat jo todella väkivaltaisia piirteitä. En nimittäin ottanut pelkästään vastaan lyöntejä vaan puolustauduin pamauttamalla takaisin. Kerran aviomies taas saadessaan delirium kohtauksen hyökkäsi kimppuuni lyömällä minua nyrkillä kasvoihin ja vartalon yläseutuun. Pakautin häntä takaisin siten, että hän kaatui vastalyöntini seurauksena selälleen vuoteelle, jossa oli metallipilarit päädyissä. Hänen päänsä ohitti pilarin hiuksenhienosti. Jos hän olisi osunut takaraivollaan pilariin, olisi hän kuollut siihen paikkaan ja minulle olisi tullut tapposyyte.

Edesmenneiden isäni ja exäni välillä oli kuitenkin se ero, että isäni pahoinpiteli vain vaimoaan ja lapsiaan mutta exäni rökitti myös vertaisiaan miehiä mielellään, koska oli raskaan sarjan nyrkkeilijä.

Asuessani esimerkiksi Kasarminkadulla ja käydessäni hotelli- ja ravintola-alalla vuorotöissä, oikaisin kotimatkallani usein eri vuorokauden aikoihin Esplanadin puiston halki. Varsinkin kesäisin ikävänä kokemuksena muistan Espalta ja keskustan alueelta, että miespuoliset kesälesket houkutelivat minua 50 markan taikka 100 markan seteleillä kanssaan seksuaaliseen kanssakäymiseen, koska heidän vaimonsa olivat maalla lasten kanssa. Kysyin usealta aviomieheltä, että onko selkääni kirjoitettu olevani maksullinen nainen.

Myös asunnonhaussa minua kismitti nuorempana se seikka, että laitettuani ilmoituksen asunnontarpeesta Helsingin Sanomiin alkoivat minulle soitella maalaisisännät yötä päivää. He tarjosivat täysin kalustettuja kerrostalohuoneistoja vuokralle sukupuoliyhdyntöjä vastaan. Ne miesvuokranantajat, jotka eivät keränneet yhdyntöjen muodossa vuokraa kalustivat esim. kaksion siten, että jokaisen seinän vierellä oli sänky ja jokaisesta sängystä vuokranantaja sai vuokraa korkeimman hinnan mukaan.

Naiset olivat vuokranantajina normaaleja. Minulle ei sattunut lesboa eikä muitakaan epänormaalisti käyttäytyviä naisia paitsi kerran, kun asuin samassa huoneessa lähes kuusikymppisen naisen kanssa. Hän jaksoi jatkuvasti ihastella ulkomuotoani. Olin kuitenkin tottunut siihen, että vangitsin katseita, joten en antanut asian häiritä.

Nuorempana en tiennyt oliko Tukinaisia ja Raiskauskriisikeskuksia olemassa neuvoja antamassa taikka turvakoteja, joissa olisi voinut kyyhötellä odottamassa miehen rauhoittumista.

Ammattijulkaisussa puhuttiin sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminnasta traumatilanteessa. Voi olla, että monet kanssasisareni kokevat parasympaattista jähmettymistä jo väkivaltatilanteiden alkumetreillä, jos väkivaltaisuudet ovat heille ennestään kokemattomia alueita. Toisaalta voi nykyään valmistautua ja saada tuntumaa väkivaltatilanteisiin ohjaamalla tytöt lapsesta asti kohtaamaan ja tunnistamaan sellaiset. Itsepuolustusta on hyvä harjoittaa niin kauan, kuin muutakin urheilua. Mistään salsatanssista ei ole hyötyä silloin, kun hyvin trimmattu lihaskimppumies kamppaa pusikkoon raiskatakseen tai jopa tappaakseen. Apu on harvoin silloin lähellä. 

14.6.2010

Kirjoitus kerjäläisistä Sipoon Sanomissa 3.6.2010

Tulin äskettäin Sipoosta, toisesta kotikunnastani. Paikallislehden Vilttihatun Alla olevalla palstalla toimittaja Helenius puuttui ministeri Vanhasen kantaan kerjäläisistä.

Minusta ihmisten tuonti varta vasten Suomeen kerjäämään sivuaa ihmiskauppa ja harmaata taloutta sillä ovathan tänne tuodut kerjäläiset matkansa velkaa ihmiskauppiaille - jos taas eivät ole velkaa, ovat kerjäläiset sijoittaneet omaisuuttaan ammattimaiseen kerjäämiseen.

Vertaamalla ammattikerjäämiseen ylioppilas- ja muita satunnaisia lahjoituksia kotimaan ansioituneille taikka kontrolloituun hyväntekeväisyyteen, osoittaa se mielestäni melkoista tietämättömyyttä.

Valveutuneiden kansalaisten pitäisi mielummin aloittaa keskustelu siitä, että Suomeen on jälleen rantautunut uusi muoto harmaasta taloudesta. Ammattikerjuu on näin alussa meillä vielä maltillista mutta ei tarvitse mennä Balttiaa pitemmälle, kun jo kaduilla näkee pahoinpideltyjä ja verissään olevia kerjäläisiä. Kerjäläisten sutenöörit ovat aiheuttaneet kyseiset vammat, jotta kassaan saataisiin runsaammin almuja.

Tämän skenaarion taustaa vasten ei ministeri Vanhanen ole mielestäni väärässä.

3.6.2010

Mietteitä paikallisesta homolaaksosta

Kyseinen laakso käsittää Steinerkoulun ja Lääkärikadun välisen kallioisen alueen. Muutettuani takaisin Taka-Töölön maisemiin oli Pikku-Huopalahden pohjukka muuttunut valtavasti. Köyhien stockan metsäalueet olivat hävinneet ja asuintalot olivat vallanneet seudun. Ruskiksen metsät ovat lähes ennallaan paitsi, että Länsi-Pasila rajoittaa sitä yhdestä kohtaa. Pirkkolan suuntaan on vielä aika lailla entisen näköistä.

Ruskiksen metsiin on myös tällä välin pesiytynyt uutuus eli tarkemmin sanottuna siististi pukeutuneet ja usein hauskannäköiset nuoret miehet seisovat kalliolla ja tuijottavat hiekkateille ja poluille. Paluumuuttajana ihmettelin pitkään sitä, että virkamiesten näköiset siististi pukeutuneet miehet painelevat poluilla ja pusikoissa salkut kainalossa. Myös raavaan näköiset miehet vaellusvaatteissa etsivät alueelta jotakin. 2009 kesällä asia oli jotenkin vielä enemmän siellä esillä. Se varamastikin johtui siitä, että pääsin tuolloin huonosti liikkumaan lonkkaleikkauksen jälkeen.

Kirjoitin kotisivullani aikaisemmin asiasta, koska tuntui iljettävältä, että koulujen lähellä harrastetaan bordellitoimintaa.

Tänä kesänä huomasin koiran kanssa lenkkeillessäni, että kallioille on saapunut rastatukkia ja rasvalettejä. Minusta se viittaisi siihen, että huumeet ovat tulossa mukaan kuvioihin. Ensi kesänä varmasti jo luodit viuhuvat alueen pusikoissa kuten aiemmin asuessani 1970-luvulla Puotinharjun ja Myllypuron ulkoilualueen reunalla. Silloin poliisit ja ambulanssit kiitivät pitkin hiekkateitä yhtenään sinne.

1.6.2010

Nyt on käynyt niin, että olen vahingossa hävittänyt koko mielipidesivuston. Luulen kuitenkin, että suurin osa asiakkaistani on käynyt aikaisemmin kirjoitettuja juttujani lukemassa.

*********

Aloitan siis kehityskeskustelut aborttiasialla.

*********

31.5.2010 illalla tuli uusintana aborttikeskustelu suuresta maailmasta. Ohjelmassa kuvattiin sitä, että aborttilääkärit ja aborttisairaanhoitajat tekevät työtään väkivallan uhan alaisena. Klinikassa pitää olla vartijat vartioimassa heidän työrauhaansa.

Maassa on kuitenkin yliopistoja, joissa kasvaa valistuneita nuoria ja he kommentoivat, että jakamalla ehkäisyvalistusta ja jopa ilmaisia kondomeja opiskelijatovereilleen, saadaan eitoivottuja raskauksia estetyksi ainakin siltä osin.

Kyseisen maan valistuneet nuoret ovat siis sitä mieltä, että abortteja ei tarvittaisi tässä mittakaavassa, jos sukupuolivalistus olisi kattavaa.

Mielestäni sukupuolivalistusta pitäisi antaa jo varhaisessa vaiheessa kotikasvatuksena.  Valistamista voi sitten jatkaa peruskouluissa ja aina koko opiskeluajan varhaiseen aikuisuuteen asti. Näin saadaan vastuullisia vanhempia, jotka synnyttävät ainoastaan toivottuja lapsia.

Näin myös naisten asema kohentuu, koska naisia on käytetty kautta aikain halventavassa mielessä monin tavoin hyväksi. Mikä pahinta, naiset eivät itsekään pidä sitä minään. Esim. kaikenlaiset mainostajat mainostavat  melkein alastomien naisten avulla mitä kummallisempia tuotteita, joilla ei ole mitään tekemistä naisen kehon kanssa. Tosin, huomioideni mukaan, viimeaikoina ainakin Suomessa sellainen julkinen hyväksikäyttö on rajusti vähentynyt.

Eri uskonnoilla on sitävastoin vuosituhansia ollut perustavaa laatua oleva vaikutus maailman liikakansoitukseen, nälänhätään, tautien leviämiseen, köyhyyteen, sotiin ja muuhun kurjuuteen. Myös naisten kärsimyksiin turhista synnyttämisistä.

Esimerkkinä voisin ottaa oman lapsuuteni, jossa sukupuoliasiat olivat tabu perheessäni sekä koulussa. Lapsia putkahti maailmaan, vaikka perheellämme ei ollut varaa sellaiseen. Vanhemmillani oli päämääränä ja tarkoituksena lähettää lapsensa ilman sukupuolivalistusta maailmalle. Sama tehtävä oli koulussa. Näin ollen perheen tytöt olimme helppoa sukupuoliriistaa kaikenlaisille viiksivalluille ja luiginoille sekä tavallisille julleille. Myös veljemme oli riistaa hinttimaailmalle.

Kaiken kaikkiaan on ollut suuri ihme, ettei sisarussarjamme saaneet suurta laumaa ei toivottuja lapsia. Ilmeisesti alkukantainen itsesuojeluvaisto toimi tässä suurimpana esteenä samoin minulla esim. xen sairaala.

Lisäisin vielä kommentteja luettuani, että naisia on turha syyllistää. Raskaus on seurausta siitä, että mies ei ole huolehtinut tarkasti ehkäisystä. Ehkäisypillereiden teho ei aina ole 100 prosenttista. Kaikille naisille ei myöskään ehkäisypillerit sovi ja näin ollen kummankin osapuolen pitää huolehtia ehkäisystä kondomin muodossa, jos ei haluta siittää lasta. Käytti nainen sitten pillereitä taikka ei miehen velvollisuus on käyttää kondomia jo ihan sen takia ettei tulehdustaudit leviä.

Ennenvanhaan naiset joutuivat käyttämään kuparikierukoita ja muita myrkyllisiä inkvisitiovälineitä tulehdusten lisäksi. Ei siis ole mikään ihme, jos synnytyskanaviin pesiytyy vakavia sairauksia.