Mielipiteitä

Energian tuhalusta

Kirjoitus 7.11.2009

Kaikissa kaupungeissa palaa voimakstehoisia kohdelamppuja tyhjille urheilukentille, vaikka niissä ei ole mitään toimintaa.

Myös isoja  ja tyhjiä linja-autoja kulkee pitkin päivää ilman matkustaijia taikka korkeintaan muutama matkustaja kyydissään. Pikkubussit voisivat kuljettaa näitä muutamia matkustajia.

Henkilöautoissa matkustaa yleensä yksi mies ja sellaisia autoja on ruuhka.-aikoina teiden tukkeina silmänkantamattomiin. Perhe-, inva-, ja tavarakuljetukset ymmärtää mutta yhden terveen ihmisen henkilöautokuljetus ahtaissa kaupungeissa ja kapeilla teillä on minusta äärimmäisen itsekästä ja kansantaloudellista tuhlausta. Tietullit ovat erittäin hyvä asia ja tullimaksu saisi olla sitä kovempia mitä vähemmän on kuljetusta ja eikä pysty osoittamaan omaa taikka kuljetettavan invaliiditeettia. Kimppakyydeistä ei myöskään tulisi maksuja.

Autoja pidetään myös tyhjäkäynnillä vaikka kuinka paljon. Varsinkin ammattiautoilijat; monet taksit, tavarankuljettajat ja linja-autot eivät piittaa tyhjäkäyntimääryksistä, vaikka mitään syytä tyhjäkäynnille ei ole.

Tehtaat jumpsuttavat muovirasioita ja muovipulloja sekä muuta maatumatonta muovijätettä miljardiluokan päivävauhtia. Niille ei ole mitään kierrätystä taikka jos on, on kierrätypisteet vaikeasti löydettävissä. Omat muovipurnukat viileistä ja muista pikkusyötävistä päätyvät kaatopaikoille. Asuinyhtiössämme ei ole keräystä muulle, kuin paperille, kartongille, biojätteille ja sekajäteille. Myöskään lasille ja metallille ei ole keräystä.

********************** 

Tasa-arvopolitiikka

Kirjoitus 19.10.2009

En usko, että koskaan on ollut kyse mistään tasa-arvosta miesten ja naisten kesken, kun on puhuttu eri ammateista. Palkanmaksajat ovat vain huomanneet oivan porsaanreiän pitäessään vireillä tasa-arvohuhua. Töiden jakautuminen on yleensä ollut suhdanteista riippuvaista. Miehet tekevät myös niin sanottuja naisten töitä matalasuhdanteessa, kun on vähän työpaikkoja ja naisten nähdään mieluusti olevan poissa työelämästä. Korkeasuhdanteessa, jolloin työpaikkoja on paljon ja tekijöillä mistä valita nähdään taas mielellään naisiakin työelämässä. Naisilla ja muuten vaikeasti töitä saavilla on silloin mahdollisuus hakeutua tehtäviin, joissa ei perinteisesti ole ollut muita kuin suomalaisia miehiä.

Naiset ovat perinteisesti olleet arempia ottamaan sellaisia tehtäviä vastaan, jossa vaaditaan tekemään päätöksiä. Nykyään koulutukset kuitenkin auttavat tässä asiassa ja työelämään on saatu naisekonomeja, professoreita, diplomi-insinöörejä ja muita korkean koulutuksen hankkineita päätösvaltaisia naisia, jotka ovat samalla esimerkkinä vähemmän koulutetuille.

Kallis kotimaa

Kirjoitus 18.10.2009

Vanhuuseläkkeeni alkaessa huhtikuussa 2010 on suunnitelmissa lähteä asumaan halvemman elintason maahan, ensin tutustuminen ja sitten myöhemmin muutto sinne pitemmäksi aikaa. Tosin halvemman elintason maissa korruptio ja väkivaltarikollisuus ovat enemmän esillä, kuin esim. täällä Suomessa. Toisaalta on myös keinoja suojautua rikollisuudelta, kun tietää etukäteen tilanteen. Hyvänä asiana alhaisen elintason maissa on se, että sinne eivät ole pyrkimässä muiden köyhien valtioiden asukkaita, vaan niissä asuu pääasiassa omaa väestöä, jota sitten taas virkavallan on helpompi kontrolloida.

Suomessa elintaso on niin korkea, että kuukausittaiseen elämiseen menee noin 1.000 euroa kukaudessa vuokraan ja sähkö/puhelinlaskuihin. Ruokaan ja puhtauteen sekä terveyden/kauneudenhoitoon toinen 1.000 euroa kuukaudessa. Harrastamiseen ja matkustamiseen menee noin 1.500 euroa vuodessa. Jos on velkoja, niin kolmas 1.000 euroa kuukaudessa menee niihin.

Työvoimatoimiston palvelukseen halutaan sivuilla tarjotaan keskimäärin kuukaispalkaksi 1.500 euroa brutto. Eläkkeiden ollessa tästä summasta 60 % on siis odotettavissa 900 euron työeläkettä bruttona. Kansaneläkettä voi odottaa 100 euroa bruttona ja vuokratukea suunilleen saman verran eli todellinen summa olisi keskimäärin 1.100 euroa bruttona kuukaudessa.

Asumisen ja terveydenhoidon lääkkeineen pitäisi olla ilmaista, että eläke riittäisi elämiseen. 

**************

Ravintorasvat

Kirjoitus 18.10.2009

Olen vuosikymmenien ajan yöpynyt eri hotelleissa koti- ja ulkomailla sekä ollut niissä aamiaisilla. Henkilökunnan ruokalat ovat myös tulleet tutuiksi jo sieltä 1960 -luvulta asti. Näissä olen tarkkaillut suomalaisten ruokailutottumuksia. On pöyristyttävää huomata, miten suomalaisten ruokatottumukset eivät ole juurikaan muuttuneet rasvaisista rasvattomaan. Karjalanpiirakat munvoivuorineen, rasvassa lilluneet paistinperuant, rasvaiset paistinmakkarat, ranskanperunat ym. rasvainen ruoka ovat edelleen suosikkeja. Aikuiset syövät munia ruskuaisineen, vaikka ruskuaisissa on kolesterolia valtavasti. Hotelleissa olen huomannut myös sen valitettavan asian, että lapsille syötetään ylirasvaisia ruokia vanhempien esimerkin mukaan.

Melkein kaikissa ruokaresepteissä käsketään lisämään ruokaan voita taikka kermaa. Kauppojen kymmenien metrien pituiset rasvahyllytkin notkuvat paistinrasvoista ja muka kevytrasvoina. Kun lukee tuoteselosteita, on rasvoissa satoja kilojouleja liikaa energiaa. Sellaiset levitteet taas ovat kalliita, joita ei voi käyttää paistamiseen ja jotka ovat vähärasvaisina terveellisempiä.

**********************

Kriminaalipolitiikkaa

Kirjoitus 16.10.2009

Rattijuopot, joilla ammattiajokortti on kuivumassa

Ihmettelen sitä, miksei ole laajempaa valistusta kansalaisille siitä, että rattijuopoille, joilla on ammatti riippuvainen ajokortista, saattaa menettää korttinsa hyvin pitkäksi aikaa ja siinä samalla työpaikkansa. Rattijuoppo ajattelee, että kärähdettyä kortin saa samalla tavalla takaisin, kuin marketin hyllyltä eli saman tien. Tosiasia on kuitenkin, että ajokortin saaminen takaisin poliisilta käräjäoikeuden tuomion jälkeen saattaa hyvinkin  kestää  puolisen vuotta. Näin ollen pitäisi miettiä kaksi kertaa ennen kuin menee  humalassa ajamaan ja eritoten ammattiautoilijan. Rattijuoppo voi tehdä, kaahatessaan humalassa liikenteessä, raajarikkoja ja aiheuttaa joillekin jopa kuoleman.

Perheväkivalta

Kirjoitus 16.10.2009

Toinen ihmettelyn aihe on miehen vuosia pahoinpitelemä nainen. Vaikka nainen saa nyrkistä aina vain kovemmin ja useammin hakeutuu hän edelleen pahoinpitelevän miehen seuraan luullen miehen jonain päivänä muuttuvan. Pitkittyneen alkoholismin seurauksena saattavat tulla vielä delirium-kohtaukset, jolloin mies ei muista mitään pahoinpitelyistään. Tuolloin naisen henki saattaa olla vaarassa, jos lyönnit osuvat tappaviin paikkoihin taikka teräase tulee mukaan pahoinpitelykohtauksiin. Delirium -tilassa oleva ihminen on verrattavissa voimiltaan ja järjenjuoksultaan vaaraalliseen mielipuoleen.

Takavuosina naisilla ei ollut juuri asiaa työelämään silloin kotirouvien hakkaaminen ei ollut ihmettelyn aihe, koska tilanteesta ei ollut oikein mitään ulospääsyn mahdollisuutta. Nykyään ainakin itse karsastan sitä, jos näen mustelmaisen naisen yleisellä paikalla.

********************* 

Työpaikoista

Kirjoitus 11.10.2009 (keskeneräinen)

Ketteryys ja muu taituruus työpaikoilla

Luin eräästä talouslehdestä miten työntekijän pitää olla ketterä ja taitava töissään, että työpaikka säilyy. Tämähän oli jo täyttä totta 1970-luvulla eli  mistään uudesta asiasta ei siis ole kyse. Kaiken lisäksi piti olla niin ketterä ja taitava, että yhden työpaikan palkalla maksoi vuokran, toisen työpaikan palkka meni elämiseen ja kolmannen työpaikan palkka vaatteisiin ja silloin tällöin huvittelemiseen. 16-18 tuntiset työpäivät pitkin viikkoa kuuluivat normaaliin elämiseen. Toisaalta nuorena, kauniina, hymyilevänä ja naispuolisena henkilönä ei ollut silloin mitään vaikeuksia saada erilaisia ja mielenkiintoisia töitä. Olin mukavissa asiakaspalvelutehtävissä ja eri firmoilla oli oikein tarvetta työntää minua esille edustamaan. 

Nuoruusvuosinani kiersi työpaikoilla sitkeä huhu, että päättäviin asemiin nousseet naiset olivat useimmiten saaneet paikkansa johtajien vuoteen kautta. Itselleni ei ehdotettu kuin kerran sitä. Olin juuri tullut erääseen kahvila-ruokalaan töihin, jossa omistajamiehellä oli suunilleen ikäiseni poika. Miehellä oli kova tarve naittaa poikaansa minulle ja lupasi palkaksi yhtiöstä osuuden nimelleni. Minulla ei tuohon aikaan ollut pienintäkään aikomusta avioitua kenenkään kanssa ja vielä vähemmän minkään omaisuuden ollessa riippakivenä. Tarkoitus oli ilmiselvästi saada ilmainen piika kahvilaan.

Saatuani paikan eräässä vanhassa ja tunnetussa konditoriassa ja alkukoulutuksen jälkeen minut laitettiin sijaistamaan poissaoloja yhtiön eri toimipisteisiin. Toimipisteissä tapahtuvat sijaistukset pitivät minut erossa työntekijöiden keskinäiseltä kilpailulta ja kateudelta. Saatoin esitellä huomaamiani puutteita ja ehdottaa niiden korjaamista suoraan johtotasolle, eikä niistä tarvinnut keskustella samanaravoisten työtovereiden kanssa, mikä ei tietenkään olisi johtanut mihikään.

Kiertävän ja vaiherikkaan työelämäni päätteeksi olen kuitenkin päätynyt erään viraston takahuoneeseen plaramaan numeroita ja arkistoitavia. Siinä ei sinänsä ole mitään moittimista mutta se vaikuttaa negatiivisesti palkkakehitykseen ja muuhunkin osaamiseen.

Toisaalta yksityisellä sektorilla on helpompi edetä, kuin valtion virastoissa, joissa osaaminen ei niinkään ratkaise urakehitystä. Yksityisellä voi myös anoa toisiin tehtäviin jos tuntee, että oma osaaminen menee hukkaan siinä työpisteessä. Valtiolla tälläinen urakierto on vain korkeimmilla virkamiehillä.

Valtion virastot ja niiden virastopäälliköt ovat aivan omaa luokkaansa. Niissä on yhtä monta käytäntöä, kuin on virastopäällikköäkin. Vajaan 50 vuoden työputkien kokemuksilla olen huomannut, että joissakin sisäpiirirakenteisissa virastoissa luonnevikaisilla on parhaat mahdollisuudet edetä urallaan. Karrikoidusti tämä tarkoittaa sitä, että luonnevikainen silittää kissaa, kun johto on lähimaisemissa mutta potkaisee sitä kun johto on poistunut.

Tällaisen luonnevikaisen päästessä esimiestehtäviin, on alaisten aherrus työyhteisön hyväksi yhtä tyhjän kanssa, koska samainen esimies omii kaikki alaistensa kehitystyön itselleen ja oman karriäärinsä pönkittämiseen. Toisaalta työntekijöiden valitseminen tehtäviinsä on työpaikan konsensuksen ja mietinnön lopputulos. On turhaa sellaisessa virastossa kantaa mitään huolta työyhteisöstä jos konsensus on valinnut latistajaksi haluamansa henkilön/henkilöt.

Esimerkkityöpaikka

Kirjoitus 23.9.2009

CV:ni mukaan olen ollut elämässäni kymmenissä työpaikoissa. Toiset työpaikat ovat olleet pätkätöitä ja työharjoittelupaikkoja sekä loput pitkäaikaisempia työpaikkoja. Yksityisyrittäjyyttä mahtuu noin 27 vuoden verran enemmän tai vähemmän kokoaikaisesti. Mallityöpaikka on mielestäni ollut Helsingin verovirastossa. Tosin olin työharjoittelijana ja enkä osannut mitään. Sitä ei tarina kerro, jos olisin ollut pätevä työntekijä ja kilpaillut palkoista ja vakansseista muiden vakinaisten työntekijöiden kanssa, olisiko minuun suhtauduttu toisin. Kuitenkin perusasiat olivat siinä virastossa 1980-luvun lopulla kunnossa. Kerron asiasta esimerkin:

Ammatinvaihtajana toimistoharjoittelijaksi minulle osoitettiin verovirastossa työpisteeksi kirjaamo, jossa oli tarkoitus harjoitella noin kuukausi. Olin vastaikään opiskellut noin 1000 tuntia käytämään pc:tä ja tein innokkaasti kaikki ne tehtävät sillä, jotka soveltuivat tietokoneella tehtäviksi. Työkaverit olivat mukavia ja auttavaisia sekä toimisto ergonominen ja nykyaikainen. PC, joka oli käytössäni, oli jo kolmatta taikka neljättä sukupolvea toimisto pc:tä. Tupakoitsijat menivät työpisteisiinsä omasta sisäänkäynnistä ja omiin kerroksiinsa. Heitä ei näkynyt tupakoimattomien puolella.

Kaikki oli muuten hienosti, paitsi muutaman tunnin työskentelyn jälkeen minuun hiipi outo, raskas väsymys. Olin parin tunnin työskentelyn jälkeen nukahtaa paikalleni, vaikka olin töihin tullessa täysin pirteä ja yöni hyvin nukkunut. Toimisto sijaitsi katutasolla ja ikkunoita ei voinut avata, koska ne oli juotettu kiinni karmeihinsa. Huomautin tilastani työkavereilleni. He olivat kanssani asiasta samaa mieltä, mutta eivät tienneet mitä tehdä.

Saatuani selville henkilöstöpäällikön menin hänen juttusilleen. Hän puolestaan ohjasi minut työsuojelipäällikön puheille. Kerroin päällikölle oudosta väsymyksestä ja siitä miten se häipyi, kun menin ulkoilmaan ja kerroin myös työkavereiden huomanneen saman asian. Muutaman päivän kuluttua aloitettiin sisäilman mittaukset ja kaikki siihen kuuluvat toimenpiteet. Myöhemmin, kun olin siirtynyt jo varsinaiseen työelämään ja toiseen virastoon, sain lehdistä lukea, että verovirastossa oli käynnistetty mittavat asbestipurkutyöt.

Nähdessäni verovirastolaisia myöhemmin Hakaniemen torilla, olivat he iloisia siitä, että olin käynyt kääntymässä heillä ja tuonut puhtaamman sisäilman tullessani heidän työpaikalleen. Mielestäni kuitenkin kaikki tämä johtui asiallisesta henkilöstöpäälliköstä ja työsuojelupäälliköstä sekä heidän ripeästä toiminnastaan asian korjaamiseksi.

**************************

Väestöpolitiikkaa

Minulla on ilo kuulua suuriin ikäluokkiin eli parakkikansaan, kuten eräs ystäväni takavuosina osuvasti imaisi.

Suomalaisten mielestä lama ja työttömyys ovat muista johtuvia ilmiöitä. Historiassa kerrotaan, että ennen liikaväki meni siirtolaiseksi Amerikkaan, Australiaan, Ruotsiin ym. Nyt on niin ikävästi, että minnekkään ei voi enää mennä. Myöskään mittavia sotia ei voi sytyttää ilman syytä kaiken hävittämiseksi, että saataisiin taas rakentaa uudelleen.

Työttömille pitää maksaa korvauksia ja avustuksia vuosikausia ja heissä on paljon nuoria, jotka vieraantuvat näin työelämästä. Saattaa jäädä nuorten kokonainen ikäpolvi työn ulkopuolelle, kuten olemme saaneet nähdä edellisten lamakausien aikana. Tällaisen välttämiseksi pitäisi saada aikaiseksi vaihto-ohjelma ja uudenlainen väestöpolitiikka, jotta hyväkuntoiset olisivat töissä ja alikuntoiset voisivat olla eläkkeillä taikka mahdollisesti vapaaehtoistehtävissä erilaissa senioritoiminnoissa.

Myöskän mitään suuria ikäluokkia ei kannata minkään maan enää pykätä, vaan Suomessakin valtiovallan olisi puututtava koulujen kehnoon opetukseen ja sisältöön tässä asiassa ja saatava parannusta aikaan yleisessä ehkäisyvalistuksessa. Liikakansoituksesta johtuvat pulmat ratkeavat itsestään, jos väkeä on tulevaisuudessa vain sen verran, mitä kukin valtio pystyy itse elättämään.